Vuosi 2013

Vuosi 2013 lopuillaan, ulkona paukkuu ja onhan nuo ihan hienon näkösiä, kunhan pysyy tarpeeks kaukana musta :D (Pelkään että tulee ikkunasta sisälle raketti vaikka harvoinhan nyt varmaan niin tapahtuu).

Vuoden parhaita juttuja on ollut..

1. Vauva. Äidin ihana pieni prinsessa. Tuli maailmaan helmikuussa <3 Isoin lahja mutta myös isoin vastuu minkä voi saada. Vähän meinaa haikeuskin iskeä, kun toinen on jo niin iso.

2. Häät. Häitä juhlittiin elokuun alussa aurinkoisena päivänä. Virallisestihan mentiin naimisiin tosiaan kesällä 2012 maistraatissa, ja nyt oli papin siunaus ja itse juhlat. Asia paljastettiin vieraille häissä, tosin osa sen jo porukasta tiesikin.

3. Meidän reissut. Ollaan käyty vaasassa, kokkolassa, etelä-suomessa useamman kerran, satakunnassa, tukholmassa.. Mukava istua autossa oman pienen perheen kanssa. Ekan kerran lähdettiin pidemmälle reissulle ku tyttö oli kuukauden, unta on riittänyt automatkoilla sen jälkeenkin.

4. Bestfriend. Ollaan käyty syömässä, shoppailemassa, sisävesiristeilyllä, yökyläilty.. Paras kaveri oli mulla kaasona ja hoiti asiat hienosti yhdessä bestmanin kanssa. Ollaan oltu aikanaan rinnakkaisluokilla ysillä mut tutustuttiin paremmin vajaa pari vuotta takaperin ja meillä riitti heti puhuttavaa tosi paljon. Ollaan samalla aaltopituudella ja pystyn kertomaan kaverilleni lähes kaiken.

5. Uudet tuttavuudet. Tutustuin muunmuuassa perhevalmennuksessa toiseen nuoreen äitiin joka ei asu tästä kaukana, ollaan käyty yhdessä kirpparilla, vaunuilemassa ja kyläilty muutenkin. Hänen poika on meidän tyttöä viikon nuorempi ja meillä oli sama kätilö synnytyksessä. Tutustuin miehen kampaajaan jonka kanssa ollaan käyty lenkillä jokusen kerran, ja pari kertaa nähty herkkujen merkeissä.

6. Opiskeluissa edistyminen. Sain tehtyä alacarte näytön kiitettävänä, vaikka alkuun ajattelin etten tee koko näyttöä vaan teen jonkun muun (oli siis valinnainen). Edistyin myös teorioissa. Nyt olis jäljellä enää yks näyttö ja opinnäytetyö.

 

Valkoinen neule

Joulukortit

Joulu lähestyy ja ohessa kuva tekemistäni korteista. Pahoittelen kuvien epäselvyyttä! Mulla on tässä tosiaan ollut ohjelmaa, mutta kyllä sitä nyt jokusen kortin ehti vääntää, varsinkin ku nää ei kovin monimutkaisia olleet :) Askarrellessa on mukava kun tekee kortin ja sit huomaa että hei jes, täähän onnistu, ja tekee sitte samalla tyylillä useamman. Ekassa kuvassa näkyvä vihreä reunainen kortti missä on kranssi keskellä oli yksi suosikkini, samoin tuo jossa on samaa punaista lumihiutale-paperia ja pari jouluista kuvaa ylhäällä ja alhaalla.

Reissailua

Olin helsingissä parhaan kaverini luona yötä 8-9.12. Tytön oli alunperin tarkoitus lähteä mukaan mutta jäikin sitten kotiin. Muunmuuassa nukkumajärjestelyt tuotti vähän hankaluuksia. Käytiin kyllä vauvan kanssa tampereella 28.11 päiväreissulla, tapasin kaverini, shoppailtiin ja käytiin syömässä. Tampereella söin myös pizzeria napolissa elämäni mielenkiintoisimman pizzan, tuoremozzarellaa, aurinkokuivattua tomaattia, artisokkaa ja pinjansiemeniä. Napoli on kiva paikka, hyvä pizzavalikoima ja viihtyisä sisustus!

Helsinkiin lähdin sunnuntai aamuna. Treffasin kaverini kolmen aikaan iltapäivällä ja suunnattiin shoppailemaan. Mitään en taaskaan löytänyt kuten en tampereeltakaan. Harmi sinänsä, haluaisin tosiaan uusia vaatteita koska mulla ei vaatteita paljoakaan ole. Ja ihailen ihmisiä jotka jaksaa pukeutumiseen panostaa ja pukeutuu aina kivasti! Ehkä vielä joskus mäkin? Mulla oli oikeastaan muutenkin ahdinkoa sunnuntaina ulkonäköni suhteen. En siis ole mikään pinnallinen ihminen mutta nyt jotenki häiritsi kaikki, tukka oli lattea päätä pitkin menevä hirvitys, siks julkaisinkin tänne kuvan missä on pipo päässä :D Heti parani tukan osuus kuvassa ;) Mutta kerrankin pärstäkuvaa mustakin. Ja tää on nyt se valkoinen neule mistä edellisessä postauksessa kerroin :) Kaikenlisäks tuntui että valitsin päälle ihan väärät vaatteet muuten ja esim takki ei sopinu ollenkaan muun pukeutumisen kanssa.

Suunnattiin syömään kaarna-ravintolaan forumiin. Ruoka oli hyvää! Söin kaarnan lihapullat.

Illalla kun kaverin luo päästiin niin tehtiin joulutorttuja. Ennen nukkumaanmenoa naureskeltiin feissarimokat.com sivustolle. Innostuin kirppurin löytöjä-aiheista :D Ihan loistavia! Ennen nukahtamista vielä juteltiin, ihanaa että mulle on siunaantunut noin ihana paras kaveri! 

Olisin halunnut käydä yhdellä pöytäkirppiksellä nyt maanantaina missä oon ennenkin käynyt mutta se oli näköjään kiinni. Käytiin sit uffilla jossa on mun mielestä kyllä liian kovat hinnat. Miksi? Mun mielestä kirpparin kuuluu olla edullinen ja käsittääkseni uff saa vaatteet lahjoituksena? Käytiin myös tikkurilassa spr:n kontti-tavaratalossa ja yhellä lähetyskirppiksellä. Jälkimmäiseltä löytyi nalle-merkkinen yöpuku koossa 80. Lähti heti mukaan. Meillähän on samaa sarjaa ollut body ja puolipotkarit. Potkarit tosin jääneet jo pieneks.

Kaipuu kotiin

Parin vapaan jälkeen ei varsinaisesti ole mikään jes töihin-fiilis. Työssäoppimassa on kyllä mukavaa, olen oppinut talon tavat, tiedän mitä tehdä hiljaisina hetkinä ja nautin myös täysin päinvastaisista hetkistä jolloin on kädet täynnä töitä ja yrittää muistaa että mihinkä pöytään mun piti seuraavaks mennä. Työajat ja kaverit on mukavia. Töissä ei siis itsessään vikaa.

Mutta kun mä kaipaan kotona oloa. Myöhään valvomista ja pitkään nukkumista, aikatauluttomuutta, kävelylenkkejä raikkaassa ulkoilmassa, pulkkailua vauvan kanssa, kirppiskäyntejä, kotitöiden tekoa, kaverien tapailua ilman ajatusta siitä että jaksanko mä nyt kun on nuo työtki sillon ja sillon, sitä että saan viettää aikaa pienen aarteeni kanssa ja seurata hänen kasvuaan. 

En kuitenkaan ole katunut opiskelujen alotus ratkaisua, aina tää on kohti valmistumista ja nyt meni se eka näyttökin läpi, mikä tuntu tosi hienolta. Ja enhän edelleenkään ole töissä 24/7. Ja on sinne toisaalta kivakin mennä, vapaiden jälkeen on vaan usein sellanen fiilis että ai että kyllä olis vaan ihanaa olla taas kotona. Onneks joululomaan ei oo pitkä aika ;) Valmistuminen olis luvassa maaliskuussa ja odotan sitä kyllä innolla. Sen jälkeen haluan olla hoitovapaalla jonkun aikaa, ja sillon tällön tehdä jotain satunnaisia työvuoroja, jos vaan tarjolla on.

Kuulumisia jälleen

Ei oo taas tullu hetkeen kirjoteltua, tässä siis viime aikojen kuulumisia.

Vajaa pari viikkoa sitte kävin pitkästä aikaa kirpparilla. Eli siis en ollu reiluun kuukauteen käyny ;) On tosiaan työssäoppiminen vieny vähä voimia, että usein halunnut vaan olla vapailla kotona. Vaikka on se tietysti joskus piristävää jossain käydäkin! Kierrettiin kolme kirppistä ja viimeiseltä löysin sitte juhlalaukun (miten mulla ei oo ollu edes juhlalaukkua??), "farkku"tyylisen mekon, tosin toppina tulen käyttämään, toisen topin ja tytölle keltaisen mekon. Kuvat alla.

Lauantaina oltiin äitini kanssa ostoksilla. Ostin ihanan valkoisen neuleen ja mustat farkut hm;ltä ja ginasta legginssit ja ristikorvikset. Housuostoksille me alunperin pääasiassa lähdettiinkin, kun mulla on täällä väärän kokosia farkkuja joista pitäis päästä eroon, ja oikeastaan vain yhdet mukavat housut ellei lökäreitä lasketa. Vois kai yrittää myydä niitä kirpparilla mut ei oo ainakaan vielä saanu aikaseks, en oikein tiedä minne pöytää laittais ja toisaalta kait vähä epävarmaa tuo kirppishomma että meniskö kaupakskaan, mut eihän yrittäminen mitään maksa. Paitsi pöytämaksun ja vaivan :D

Tyttö täytti viime viikolla jo 9 kk. Ihan uskomatonta, ja nyt tuleekin se jokaisen äidin klisee, että kylläpä aika on mennyt nopeasti! Meillä on kontattu jo pidemmän aikaa ja noustu tukia vasten. Kaikki olis menossa suuhun ja vauvan ulottuville ei kannata jättää esimerkiksi mainoksia :D Hampaita löytyy. Sanoja ei vielä tule mut välillä tuntuu että sanois jotain äiti-suuntaista, en tiedä sitte onko vahingossa ja vaikka joskus olis ihan äiti sattumalta sanonutkin. Nukkumaan mennään edelleen myöhään, viime aikoina menty lähes aina yli puolen yön.

Mulla oli myös ála carte näyttö ja kiitettävä tuli! Oon kyllä yllättynyt. Mielestäni oon harjottelussa pärjänny tosi hyvin, mutta kun tarkemmin tutustuin arviointi kriteereihin niin olisin itseni ehkä jättäny hyvälle tasolle. Joskus ei oo tullu huomattua kaikkea mitä pitäis (tietysti osa inhimmillisiä virheitä jotka vois sattua kelle vaan), ja ruoka- ja juomatuntemuksessakin vähä parantamisen varaa. Mutta eihän meistä kukaan täydellinen ole ja montahan asiaa siinä arvioitiin eikä ainoastaan ruokatuntemuksia. Tyytyväinen olen itseeni joka tapauksessa! Mun koulutaival on ollut hieman kivikkoinen ja voisinkin siitä kirjotella viimeistään valmistumisen jälkeen.

Painavaa asiaa painosta

Voisin kirjoittaa ulkonäöstä, painosta ja pinnallisuudesta pidemmätkin jutut, mutta yritän nyt jotakuinkin pitäytyä siinä paino-aiheessa.

Mä olen totaalisen kyllästynyt joka tuutista tuleviin laihdutus&terveysjuttuihin. Jatkuvien dieetti, treenaus ja piilosokerien kauhistelu-juttujen sijaan haluaisin joskus lukea jutun vaikka hieman ylipainoisesta henkilöstä joka on tyytyväinen itseensä ja haukkuis kaiken maailman ulkonäön ympärillä pyörimisen aatteet. Henkilökohtaisesti mua ei tietenkään haittaa jos joku herää aamukuudelta treenaamaan "läskejään" pois lyhyiden yöunien jälkeen, tuijottelee kriittisesti peiliin päivittäin, eikä voi kylässä ottaa sitä yhtäkään emännän tekemää keksiä. Mä en vain näe siinä mitään järkeä. Mä olen ylpeästi sitä mitä olen, vaikka joku toinen varmasti näkis mussa itsekurittoman herkuttelijan ja karsean läskin.

Joskus mun omakin ajatusmaailma on ollut erilainen. Tää blogi ei ole kurkistanut koskaan kovin henkilökohtaisiin asioihin, mutta tuskin siinä mitään häviän jos kirjoitan että mullakin on joskus ollut ongelmaa syömisen ja laihduttamisen kanssa. Mutta painopähkäilyt tuntuukin naisilla olevan enemmän tyyppivika kuin poikkeus. Vuosia takaperin mua katsoi siis peilistä laihdutuksen tarpeessa oleva ihminen, vaikka painoa oli 20 kiloa vähemmän kuin nyt. 20 kiloa! Mun on kuitenkin hyvä olla nyt vaikka joku muu olis taatusti ihan paniikissa mun kropassa ja kiireesti hommaamassa salikorttia. Olen kuitenkin elämän aikana oppinut ettei kenenkään onni tule siitä mitä vaaka näyttää. Mä olin 20 kiloa sitten onneton, ja nyt onnellinen. Miksi siis käyttäisin aikaani kalorien kyttäykseen, ja katselisin ravintolassa kun muut syö herkullisia annoksia ja itselläni olisi edessä vain alkuruokasalaatti? Ei niin mitään järkeä.

Terveellistä elämäntapaa vastaan mulla ei ole mitään, kunhan sekään ei hyppää äärimmäisyyksiin. Haluan itsekin syödä terveellisesti ja monipuolisesti. Ja mua kauhistuttaa se miten harvoin olen joskus aikoinaan laittanut itse ruokaa ja turvautunut valmissafkoihin. En kuitenkaan ruoski itseäni siitä jos joskus haen ruuan grilliltä tai herkuttelen.

Äitejen ja odottajien mieltä tuntuu usein vaivaavan raskauskilot. Tiedän olevani onnekas koska painoni oli alkuraskaudessa laskusuunnassa nousun sijaan, ja raskauskilot lähti pois saman tien. Kuitenkin, kukaan tuskin kadehtisi mun nykyisiä kiloja joten ei tarvitse vetää hernettä nenään ja pitää mua laihana lesoilijana. Lapseni on vielä pieni eikä ymmärrä painojutuista onneksi mitään, mutta sitten kun hän on vanhempi niin haluan olla äiti joka hyväksyy itsensä. En äiti joka päivittelee kilojaan, tai murehtii odotusaikana raskausarpia ja tulevia kiloja. En halua kuitenkaan ketään leimata huonoksi äidiksi, mietin vaan että saattaa se jatkuva itsensä kritisointi lapsen kuullen vaikuttaa lapseenkin.

Mulla on elämässäni kaikki mitä tarvitsen, rakastava mies joka tykkää sellaisena kun olen, ihana vauva, ystäviä, ihana perhe ja kiva opiskelupaikka. Mitä muuta tarvitsen? 15 kiloa pois? Miten se mun elämääni muuttais mitenkään? Haluan nauttia elämästäni ilman jatkuvaa kalorien ja vaa'an kyttäämistä ja pakon omaista urheilua. Olen joskus tehnyt niinkin enkä tullut sen tyytyväisemmäksi. Nainen saa olla vartaloltaan nainen, ei tarvitse olla enää pikkutyttö.

Yrittäkää ihmiset hyväksyä itsenne!