torstai 28. marraskuuta 2013

Kuulumisia jälleen

Ei oo taas tullu hetkeen kirjoteltua, tässä siis viime aikojen kuulumisia.

Vajaa pari viikkoa sitte kävin pitkästä aikaa kirpparilla. Eli siis en ollu reiluun kuukauteen käyny ;) On tosiaan työssäoppiminen vieny vähä voimia, että usein halunnut vaan olla vapailla kotona. Vaikka on se tietysti joskus piristävää jossain käydäkin! Kierrettiin kolme kirppistä ja viimeiseltä löysin sitte juhlalaukun (miten mulla ei oo ollu edes juhlalaukkua??), "farkku"tyylisen mekon, tosin toppina tulen käyttämään, toisen topin ja tytölle keltaisen mekon. Kuvat alla.

Lauantaina oltiin äitini kanssa ostoksilla. Ostin ihanan valkoisen neuleen ja mustat farkut hm;ltä ja ginasta legginssit ja ristikorvikset. Housuostoksille me alunperin pääasiassa lähdettiinkin, kun mulla on täällä väärän kokosia farkkuja joista pitäis päästä eroon, ja oikeastaan vain yhdet mukavat housut ellei lökäreitä lasketa. Vois kai yrittää myydä niitä kirpparilla mut ei oo ainakaan vielä saanu aikaseks, en oikein tiedä minne pöytää laittais ja toisaalta kait vähä epävarmaa tuo kirppishomma että meniskö kaupakskaan, mut eihän yrittäminen mitään maksa. Paitsi pöytämaksun ja vaivan :D

Tyttö täytti viime viikolla jo 9 kk. Ihan uskomatonta, ja nyt tuleekin se jokaisen äidin klisee, että kylläpä aika on mennyt nopeasti! Meillä on kontattu jo pidemmän aikaa ja noustu tukia vasten. Kaikki olis menossa suuhun ja vauvan ulottuville ei kannata jättää esimerkiksi mainoksia :D Hampaita löytyy. Sanoja ei vielä tule mut välillä tuntuu että sanois jotain äiti-suuntaista, en tiedä sitte onko vahingossa ja vaikka joskus olis ihan äiti sattumalta sanonutkin. Nukkumaan mennään edelleen myöhään, viime aikoina menty lähes aina yli puolen yön.

Mulla oli myös ála carte näyttö ja kiitettävä tuli! Oon kyllä yllättynyt. Mielestäni oon harjottelussa pärjänny tosi hyvin, mutta kun tarkemmin tutustuin arviointi kriteereihin niin olisin itseni ehkä jättäny hyvälle tasolle. Joskus ei oo tullu huomattua kaikkea mitä pitäis (tietysti osa inhimmillisiä virheitä jotka vois sattua kelle vaan), ja ruoka- ja juomatuntemuksessakin vähä parantamisen varaa. Mutta eihän meistä kukaan täydellinen ole ja montahan asiaa siinä arvioitiin eikä ainoastaan ruokatuntemuksia. Tyytyväinen olen itseeni joka tapauksessa! Mun koulutaival on ollut hieman kivikkoinen ja voisinkin siitä kirjotella viimeistään valmistumisen jälkeen.




tiistai 12. marraskuuta 2013

Painavaa asiaa painosta

Voisin kirjoittaa ulkonäöstä, painosta ja pinnallisuudesta pidemmätkin jutut, mutta yritän nyt jotakuinkin pitäytyä siinä paino-aiheessa.

Mä olen totaalisen kyllästynyt joka tuutista tuleviin laihdutus&terveysjuttuihin. Jatkuvien dieetti, treenaus ja piilosokerien kauhistelu-juttujen sijaan haluaisin joskus lukea jutun vaikka hieman ylipainoisesta henkilöstä joka on tyytyväinen itseensä ja haukkuis kaiken maailman ulkonäön ympärillä pyörimisen aatteet. Henkilökohtaisesti mua ei tietenkään haittaa jos joku herää aamukuudelta treenaamaan "läskejään" pois lyhyiden yöunien jälkeen, tuijottelee kriittisesti peiliin päivittäin, eikä voi kylässä ottaa sitä yhtäkään emännän tekemää keksiä. Mä en vain näe siinä mitään järkeä. Mä olen ylpeästi sitä mitä olen, vaikka joku toinen varmasti näkis mussa itsekurittoman herkuttelijan ja karsean läskin.

Joskus mun omakin ajatusmaailma on ollut erilainen. Tää blogi ei ole kurkistanut koskaan kovin henkilökohtaisiin asioihin, mutta tuskin siinä mitään häviän jos kirjoitan että mullakin on joskus ollut ongelmaa syömisen ja laihduttamisen kanssa. Mutta painopähkäilyt tuntuukin naisilla olevan enemmän tyyppivika kuin poikkeus. Vuosia takaperin mua katsoi siis peilistä laihdutuksen tarpeessa oleva ihminen, vaikka painoa oli 20 kiloa vähemmän kuin nyt. 20 kiloa! Mun on kuitenkin hyvä olla nyt vaikka joku muu olis taatusti ihan paniikissa mun kropassa ja kiireesti hommaamassa salikorttia. Olen kuitenkin elämän aikana oppinut ettei kenenkään onni tule siitä mitä vaaka näyttää. Mä olin 20 kiloa sitten onneton, ja nyt onnellinen. Miksi siis käyttäisin aikaani kalorien kyttäykseen, ja katselisin ravintolassa kun muut syö herkullisia annoksia ja itselläni olisi edessä vain alkuruokasalaatti? Ei niin mitään järkeä.

Terveellistä elämäntapaa vastaan mulla ei ole mitään, kunhan sekään ei hyppää äärimmäisyyksiin. Haluan itsekin syödä terveellisesti ja monipuolisesti. Ja mua kauhistuttaa se miten harvoin olen joskus aikoinaan laittanut itse ruokaa ja turvautunut valmissafkoihin. En kuitenkaan ruoski itseäni siitä jos joskus haen ruuan grilliltä tai herkuttelen.

Äitejen ja odottajien mieltä tuntuu usein vaivaavan raskauskilot. Tiedän olevani onnekas koska painoni oli alkuraskaudessa laskusuunnassa nousun sijaan, ja raskauskilot lähti pois saman tien. Kuitenkin, kukaan tuskin kadehtisi mun nykyisiä kiloja joten ei tarvitse vetää hernettä nenään ja pitää mua laihana lesoilijana. Lapseni on vielä pieni eikä ymmärrä painojutuista onneksi mitään, mutta sitten kun hän on vanhempi niin haluan olla äiti joka hyväksyy itsensä. En äiti joka päivittelee kilojaan, tai murehtii odotusaikana raskausarpia ja tulevia kiloja. En halua kuitenkaan ketään leimata huonoksi äidiksi, mietin vaan että saattaa se jatkuva itsensä kritisointi lapsen kuullen vaikuttaa lapseenkin.

Mulla on elämässäni kaikki mitä tarvitsen, rakastava mies joka tykkää sellaisena kun olen, ihana vauva, ystäviä, ihana perhe ja kiva opiskelupaikka. Mitä muuta tarvitsen? 15 kiloa pois? Miten se mun elämääni muuttais mitenkään? Haluan nauttia elämästäni ilman jatkuvaa kalorien ja vaa'an kyttäämistä ja pakon omaista urheilua. Olen joskus tehnyt niinkin enkä tullut sen tyytyväisemmäksi. Nainen saa olla vartaloltaan nainen, ei tarvitse olla enää pikkutyttö.

Yrittäkää ihmiset hyväksyä itsenne!