sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

7 nippelitietoa.

1. Kun pakkasin sairaalakassin unohdin pakata alkkarit. Mies toi kotoa jotain tavaraa, muunmuuassa alkkarit/alkkareita mutta sanoin että vie pois vaan, muistelin että mulla on kaikki, ja sairaala ajalle sai tietysti sairaalavaatteet.
2. Silloin kun sain tietää raskaudesta, se oli raskausviikko jolloin alkion sydän alkoi lyömään. Huimaa. 
3. Opiskelen teoriat etänä, ja koulussa olis ollu virallinen rästipäivä 20.2. Opettaja kysyi voisinko tulla käymään jo aiemmin kun tuo on niin lähellä laskettua aikaa. Ajattelin että en kyllä synnytä siinä vielä, mutta että voinhan mä tulla. Onneksi kävin jo aiemmin.
4. Äitini piti tulla kylään juuri sinä päivänä kun vauva syntyi. Oli tarjousjunalippu, mikä piti ostaa etukäteen. Ajattelin että sillon uskaltaa tulla vielä käymään, kun on vielä pari viikkoa laskettuun aikaan.
5. Unohdin shampoon ja suihkusaippuan synnytyssaliin. Tuotiin kyllä mulle takaisin. 
6. Mummoni, eli vauvan isomummo ihmetteli että mites se nyt tolleen etukäteen syntyi. Luulis seitsemän lapsen äidin tietävän, että se voi heittää vähän lasketusta ajasta suuntaan jos toiseenkin. 
7. Muistelen, että olisin kesäkuussa sanonut, että vois sitä toisaalta opiskella ennen ku alkaa niitä lapsia tulemaan. No sillon olikin varmaan jo liian myöhäistä puhua enää. 



sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Vauvan vaikutus parisuhteeseen

"Parisuhde, asia mihin haluan panostaa vauvankin tultua. Kaikkialla tuntuu lukevan että vauvantulo muuttaa suhdetta. Olen lukenut joidenkin kirjoittavan tänne nettiin, että läheisyys on vähentynyt vauvan tulon myötä. Herää kysymys että on se nyt kumma jos ei pussata ehdi edes ohimennen, eikö isä voi ottaa imettävää äitiä kainaloon, eikö vauva nuku koskaan? Uskon että tässä parisuhdeasiassa vaikuttaa omakin asenne, mutta kokemustahan mulla ei tästä vielä ole. Toivoisin kuitenkin voivani sitten äitinä sanoa että läheisyys ei ole kadonnut mihinkään eikä parisuhdekaan oikeastaan muuttunut." <- postaus jonka kirjoitin kerran.

Läheisyys ei ole kadonnut mihinkään eikä parisuhdekaan muuttunut. Mitä nyt siis voi kuukauden perusteella sanoa, tulevasta en toki tiedä. Mutta yhdessähän me tässä ollaan ja tätä hoidetaan, eikä kyseessä ole vain joku mun juttu, mistä mies jäis ulkopuolelle. Vauva ei ole vienyt arjesta mitään pois, vaan tullut siihen uutena asiana. Me ollaan edelleen me, nyt meitä on vaan kolmaskin. Tietysti jos kahdestaan haluaa johonkin lähteä, niin vauva tarvitsee hoitajaa mutta ei sekään ongelma ole. Eikä me ennenkään niin hirveästi olla menossa oltu missään. Kerran vauva onkin jo ollut hoidossa, kun meillä oli häämenun maistajaiset kesäisiin häihimme liittyen. Ensi viikolla mennään ehkä ravintolaan syömään. Sen lisäksi aikaa voi viettää yhdessä ihan kotonakin. Ehkä sellasilla vanhemmilla on vaikeampaa jotka haikailee jatkuvaan viihteelle ja haluaa olla seuraavan päivän rauhassa krapuloissa, kyseistä tarvetta ei tosiaan meillä ole.

 

  

Meidän arkea

Ei ole tullu aikoihin kirjoiteltua. Vauva täyttää huomenna kuukauden ja kuukausi on mennyt uuteen arkeen tutustuessa. Meillä on mennyt hyvin. Vauva syö, nukkuu, on valveilla, pissaa ja kakkaa. Vauva nukkuu 2-4 tunnin pätkiä ja on valveilla suunnilleen samanlaisia aikoja. Tosin nyt neiti on ottanu tavaksi jo jokin aikaa sitten, että hän valvoo siinä alkuyöstä. Parina edellisenä yönä neiti on ollu valveilla 23-05. Tosin eilen otti kahdet puolen tunnin torkut/"päivä"unet tuona aikana. Tällasia aikoja hän ei normaalisti ole päivisin valveilla. 

Ulkoilun sai aloittaa kun vauva oli parin viikon ikäinen, ollaan käyty vaunuilemassa nyt viis kertaa. Se on tosi kivaa, kun on hyvä keli! Sillon kun olin vielä ravintolassa tarjoilemassa, niin tuntui ettei kiinnostanut vapaa-aikana liikkua mihinkään. Kun sitte jäin lomalle, niin huomasin että alkoikin tehdä mieli kävelyille, raskauden loppuvaiheilla kropan yhteistyökykyisyys oli vähän niin ja näin. Esimerkiks lauantaina 16.2 oltiin anopin kanssa kävelyllä ja olisin halunnu tehdä pidemmänki lenkin, mut kroppa olikin eri mieltä. Siitä menikin sit enää se reilu vuorokausi synnytyksen käynnistymiseen :)  

Meillä on ollu pari neuvolaa, ensimmäinen oli noin viikon ikäisenä. Terkkarin kotikäynti olisi ollut kun neiti oli parin viikon ikäinen, mutta sairaalasta sanoivat että aikasemmin pitäis olla, kun neidiltä oli keltaisuuden vuoksi otettu sairaalassa bilirubiini-arvot, vaikka ne sitten ihan normaalit olikin. No asiassa ei ole mitään ongelmaa ollu kuitenkaan ja muutenkin tyttö on terveenä pysynyt. Ekalla punnituksella viikon iässä neiti painoi 3540 g (syntymäpaino 3450 g), ja parin viikon ikäisenä 3700 g. Uskon että ollaan seuraavalla käynnillä jo yli neljän kilon! Ihan varmasti, jos siis samaa rataa jatketaan ku tähän asti. 

Meillä on (arvatenkin ;D) käynyt vieraita paljon enemmän kuin mitä normaalisti käy. Kylässä on käyneet isovanhemmat miehen puolelta, vauvan tätejä, vauvan muutama serkku, meidän kavereita.. Äitini piti tulla kylään sinä maanantaina kun vauva syntyi, tarjousjunalippu oli ostettu etukäteen. Äiti kävi sitte niinä parina päivänä sairaalassa, jossa kävi myös yks kaveri kattomassa mua, kun oli sairaalassa samaan aikaan. Me ollaan käyty kylässä isovanhemmilla ja itse kävin vauvan kanssa kaverini luona, jolla oli laskettu aika 23.2. Olisin luullu että hän synnyttäis ennen mua mutta eihän siinä sit niin käynykkään, vaan hän sai vauvansa 24.2. Meidän vauva raapas kaverin vauvaa otsaan.

Erityisen väsyneeksi en ole itseäni tuntenut, kun osaan kuitenkin päivisin nukkua. Mies on myös osallistunu vauvan hoitoon ja hoitanu esimerkiksi toisen yösyötöistä, niin sillä on tietysti ollu paljon vaikutusta. On myös helppoa, kun ei ole vanhempia lapsia joita tarttis päivisin hoitaa, niin voi nukkua huoletta päivällä. 

Että tällaista täällä :)