tiistai 30. joulukuuta 2014

Tyttövauva saapui

Heh, edellisessä postauksessa kirjoitin että saa nähdä syntyykö vauva vielä tänä vuonna vai vasta ensi vuonna. No eihän tuosta postauksen kirjoittamisesta menny kuin reilu tunti, niin lapsivettä hulahti, kun olin jo mennyt petiin. Esikoisen kohdalla vesien menosta alkoi parin tunnin sisään säännölliset supistukset jotka ei ollu kivuliaita vaan lieviä menkkakipumaisia tuntemuksia. Sairaalaankin mentiin vaikkei ollut tukalaa ollakaan vielä (no käyrillä vähän) ja siellä nippa nappa 4 cm auki. Tilanteita on kuitenkin monenlaisia. Tällä kertaa ei alkanu säännölliset supistukset vesien menosta, vaan muutaman tunnin kuluessa alkoi tulla epäsäännöllisiä kipeitä supistuksia. Jotka kaikenlisäks tuntui erilaisilta kuin esikoisen aikana. Nyt oli menkkakipujen sijaan ennemminkin sellasta "puristavaa" tunnetta. Olin herännyt joulupäivän aamuna klo 10 ja vedet meni tapanin päivän aamuna klo 3.30. En ollut ehtinyt nukkua, meillä kun ollaan oltu iltavirkkuja ja äiti oli tullu käymään ja laittelin hälle petiä, kävin suihkussa ym. Yritin nukkua ja saatoinkin jossain vaiheessa jossain unen ja valveen rajamailla käydä, mutta havahduin aina kipuihin. Oli hankalaa olla. Jossain vaiheessa mietin jo että pitääkö jo mennä sairaalaan. Koska esikoisen aikaan ei ollut edes kivuliasta ja silti synnytys oli jo käynnissä. Ja tällä kertaa oli kivuliasta. No sairaalaan lähdettin sitte puol kahden aikaan iltapäivällä ja kotona ehdin ennen sitä keitellä neidille aamupuuron, pestä pyykkiä, katsoa telkkaria ja sietää supistuksia. 12 tunnin päästä vesien menosta olis pitäny lähteä näytille joka tapauksessa.

Sairaalalle kun päästiin niin käyrille, selvis että 3-4 cm auki. Päästiin sitte synnytyssaliin ja kätilö ehdotti että meen suihkuun seisomaan niin jos ne supistukset siitä sitte tihenis. Lämmin suihku teki kyllä hyvää, kun tuntui että se ei enää auta niin sain oxanestin ja myöhemmin epiduraalin. Epiduraali oli taivas. Käyrillä kahden aikaan tilanne oli tosiaan 3-4 cm, ja samoin puol neljän aikaan synnytyssalissa. Puol kuuden aikaan olin 5 cm auki ja ajattelin että tässä saattaa mennä vaikka kuinka kauan. Noilla tienoilla lapsivettä tuli reilusti lisää. Yllätys oli positiivinen kun puol kasilta oli täysin auki ja sanottiin että voin ponnistaa jos siltä tuntuu. Ponnistusvaihetta olin pelännyt ja sain sen pudendaalin minkä olin toivonutkin. Lapsi syntyi klo 20:52 mitoin 3746 g ja 51 cm, tunnin kestäneen ponnistusvaiheen jälkeen. Ponnistusvaihe oli tällä kertaa helpompi ja koko synnytys parempi kokemus ylipäätään, vaikka avautumisvaihe olikin nyt hankalampi. Mutta ei se haittaa, koska pelkäämäni kauhea kipu ponnistusvaiheen lopulla ei onneksi käynyt toteen.

Arki on lähtenyt kotona hyvin käyntiin ja esikoinen on ottanut pikkusiskon loistavasti vastaan.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Joululahjoja itselleni

Ostin jokin aikaa sitten saamallani joululahjarahalla itselleni muutaman jutun. Marimekosta löysin punaisen unikko-peltipurkin, joka käy hyvin keittiöön kun marimekkoa on jo ennestäänkin :) Saman kuosin mukikin kävi mielessä, mutta totesin että tällaselle purkille saattas olla enemmän käyttöä, meillä kun aika paljo mukeja jo onkin. En edes tienny että näitä peltipurkkeja vielä uutena saa, en ollut nähnyt missään, tosin en ollu käyny tuolla myymälässäkään ihan lähiaikoina. Joskus oon kirppiksellä nähny tai huuto.netissä, mutta naarmut tai postikulut on vieny osteluintoa. Tosin puna-valkoisena tää olis ollu vielä sopivampi ku puna-hopeisena, mut tuol liikkees ei sen väristä näkyny, mut kiva tääkin.


Ostin myös viininpunaiset sukkahousut seppälästä. Sisältää puuvillaa ja villaakin, eli voi pitää myös pienillä pakkasilla, jos ei ulkona juurikaan tarvitse olla. Ajattelin että näillä saan kivasti vaihtelua kun aika paljon tulee mustaa käytettyä.


Lisäksi ostin lidlistä monitoimimuotoilijan edulliseen hintaan, alle parilla kympillä. Tässä on monenlaista eri vaihtoehtoa mutta oon kokeillu vasta yhdenlaisia kiharoita tehdä. Mullahan on luonnonkiharatkin, mutta tietysti näillä saa vähän erilaista aikaan.


Aattona kun herättiin ja neiti oli syöny ja olin vähän laittautunu, niin lähdettiin miehen vanhempien luo. Siellä syötiin puuroa, käytiin joulusaunassa ja illalla sitte jouluruokia. Vein lahjaksi suklaa-kauralastuja. Myös miehen sisko oli miehensä kanssa käymässä ja miehen isovanhemmat. Illalla alkoi väsyttää tosi aikaisin, vaikka olin aamulla nukkunu about yhteentoista. Mentiin sitte ajoissa nukkumaan. Joulupäivänä miehellä olikin töitä, joten vietin päivää appivanhempien ja neidin kanssa. Illalla tultiin kotiin.

Neiti sai lahjaksi leikkipianon, lajitteluämpärin, kirjan, neuletakin, mekon, paitoja, sukat.. Kivoja lahjoja! :)

Hyvää joulua kaikille, vähän myöhässä :)

Viikkoja on nyt tapaninpäivänä 39+6, eli huomenna laskettu aika. Jännää nähdä syntyykö vauva vielä tänä vuonna vai ens vuonna.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Vähemmän kiirettä pitävä masukas ja muita kuulumisia

Pienen hiljaiselon jälkeen hei taas. Eli yhdessä koossa ollaan kuten otsikostakin ilmi käy. Esikoinen syntyi 37+6 ja nyt on viikkoja 39+1. Olin ajatellut että vauva olis saattanu syntyä taas pari viikkoa etukäteen. Mutta tässä sitä ollaan ja ilmeisesti joulunakin yhdessä koossa, vaikka ajatus joulusta uudella perhekokoonpanolla niin kiva oliskin. Ei sillä että syntymän ajankohta mikään tärkein olis, pääasia että vauva syntyis elävänä ja saadaan meille uus pieni perheenjäsen <3

Ohjelmaa on ollu aika reilun puoleisesti välillä. Marraskuun lopulla mun paras kaveri oli meillä, katsottiin leffaa, herkuteltiin ja käytiin kaupoilla. Kävin myös viimein uskovien kasteella ja liityin seurakuntaan. Myöhemmin tolla viikolla meillä kävi kylässä kaveri poikansa kanssa ja anoppi. Joulukuun ekalla viikolla oli maanantaina useampikin vieras, aamusella kävi meidän kaveri kylässä ja iltapäivällä tuli kaveriperhe jossa on meidän neitiä päivää nuoremmat kaksospojat. Mies teki ruuaks kana-pekoni-nuudelikeittoa, oli tulista mutta hyvää. Seuraavana päivänä tuosta kävin kestovärjäyttämässä kulmat pitkästä aikaa ja kaupassa itsekseni. Illalla vietiin neiti yökylään isovanhemmille ja herkuteltiin kotona miehen kanssa. Tuli myös tutustuttua hyvään alkoholittomaan kuohariin :) Bella ella zero. Keskiviikkona kävin jouluostoksilla kaverin kanssa keskustassa. Torstaina mulla oli neuvola ja perjantaina aamulla hammaslääkäri. Perjantaina illalla oli pikkujoulut ja sieltä lähtiessä haettiin äitini ja tätini asemalta kun tulivat viikonlopuksi kylään. Lauantaina katsottiin linnanjuhlia, juotiin glögiä, syötiin luumukanelikakkua ja kanasalaattia. Sunnuntaina vein heidät asemalle ja käytiin vähän kaupungillakin siinä. Sen viikon jälkeisenä maanantaina mulla oli taas hammaslääkäri, oon tosi huojentunu että selvisin noista hammaslääkärikäynneistä kun niitä jännitin. Mutta löysin hyvän hammaslääkärin, joka otti mun pelon huomioon. Ihan loistavaa :) Myös viime viikonloppuna oli pikkujoulut, alunperin en tietenkään ollu varma että pääsenkö sinne vai ehtiikö vauva syntyä ennen sitä.

Siinä nyt nää tein-sitä-tätä-ja-tota aiheet :D

Tän raskauden aikana on ollu mun mielestä enemmän vihlomisia alapäässä ja navassa kuin mitä aiemmassa odotuksessa. Ne osaa olla välillä aika ikäviä. Myös muunlaisia kipuja on ollu. Närästys on vähentynyt ja neuvolassa terkka sanoi mahan olevan alhaalla, eli siinäpä tuo syy. Synnytystä oon pelänny yllättävän vähän ottaen huomioon miten kauhea se ponnistusvaiheen loppu viime kerralla oli.

Tässä jokunen kuva viime ajoilta. Ylimmässä näkyy mekko jonka tein meidän neidille tällä viikolla, oon aika ylpeä itsestäni kun onnistui hyvin ottaen huomioon että en oo ennen hälle yläosia tehnyt :) Alemmassa kuvassa näkyy nyt se mun tänä vuonna lyhentämä äitiystakki, kolmannessa kuvassa väkertämäni joulukortit, (ihanaa tuo askartelu :)), ja alimmassa kuvassa massu 39+0.

Mutta joo, mäpä alan mennä tästä hammaspesun kautta nukkumaan :)




ylimpänä oikealla olevassa myös käpykuva (samanlainen kuin alemmassa kortissa), tullu joku pieni häikkä tähän kuvaan.










keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Vauvakirja!

Sain tuossa illalla vauvakirjan! Innolla alan täyttelemään :) Viime kerralla saatiin kirja vasta sairaalaan. Esikoiselta löytyy nalle puh-vauvakirja, ja nyt tykästyin tuohon Kunnaksen vauvakirjaan. En oo Kunnas-fani tai fanita mitään muutenkaan, mutta tossa oli mun mielestä kivasti juttuja odotusajasta, toisin kuin esikoisen vauvakirjassa. Ajattelin kohta täytellä sen mitä pystyn :)





Maanantaina oltiin neuvolassa tytön kanssa, kaikki hyvin ja siitä mentiin kirppikselle. Ostin tulokkaalle parit housut. Kirppiksellä oli edulliset tuplarattaat, mutta ne oli vierekkäin istuttavat, ja mua vaivaa se leveys aivan liikaa. Ei ole kiva jos joutuu koko ajan miettimään että mistähän ovesta sitä nyt mahtuu kulkemaan ja mistä ei. No etsintä jatkuu..

Neuvolasta sain mukaan esitietolomakkeen synnytystä varten. Nyt saankin enemmän tekstiä aikaiseks ku viime kerralla, kun tiedän mitä tuleman pitää. Ja toisaalta taas en tiedä. Jännityksellä odotan syntyykö vauva etuajassa, miten synnytys käynnistyy, miten me vietetään joulua, onko vauva kovin iso, veiskö spinaali taas ponnistamisen tarpeen jos sen saisin..

Noniin, nyt rustailemaan ja sitte saunan lämpöön :) -->


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Pesänrakennusvietteilyä

Esikoisen mahassa ollessa pesänrakennusvietti ilmeni lähinnä sisustusintona. Nykyään asunto miellyttää silmää aika hyvin, ja mulla on ollu enemmän mielessä siivous- ja järjestelyhommat. En oo tehny niitäkään mitenkään urakalla, vaan pikkuhiljaa fiiliksen mukaan, ja vielä on hyvin aikaa tehdä.

Yks mielessä ollu asia on ollut turhasta tavarasta eroon hankkiutuminen. Nuorena tein helposti virheostoksia kirppiksiltä ja mulla oli enemmän koriste-esineitä ku nykyään. Kun tilaa ei ole liikaa, niin on korostunut se ajatus ettei halua turhaa tavaraa. Olenkin sanonut joillekki sukulaisille että jos haluaa tytölle välttämättä ostaa jotain niin kysyy ensin että mitä tarvitaan. Oon myös sitä mieltä että vaippapaketti on parempi ku joku epäkäytännöllinen vaate pyörimässä ympäriinsä. Kaveri vei multa pussillisen omia vaatteitani mitkä oli pieniä tai virheostoksia, ja toinen kaveri toisen pussillisen. Myös kirppiksellä myyminen kävi mielessä, mutta ajattelin että aika paljon sais myydä että jäis voitolle pöytävuokran jälkeen, ja ihan pienen summan takia ei viitti alkaa käydä vaatteita läpi, pestä likaisia, hinnotella, viedä kirpputorille ja hakea ne vielä takaskin. Eikä myytävää olis lopulta edes ollu paljoa. Eli helpompi tapa oli antaa vaatteita vaan eteenpäin. Jännä kuinka sitä katteli jotain vaatteita sillä mielellä että "mitä mä oon tällasenki joskus menny ostamaan, ei oo enää yhtää mun makuun". Kirjahylly kun saatiin siivottua viime kuussa niin se on nyt mukavasti pois ajatuksista :) Vielä pitäis käydä läpi jotain kaappeja ja laatikoita.

Meillä usein kertyy lattialle tavaraa, nyt oon pyrkinyt katsomaan lattian läpi joka ilta ja viemään tavaroita oikeille paikoilleen. Priimakunnossa ei tarvitse olla mutta kunhan nyt kulkemaan mahtuu eikä tartte hävetä jos joku tulee kylään. Ostin myös neidin leluille toisen lelulaatikon. Tiskit meillä tiskataan käsin ja ne pyrin ottamaan aina suht nopeasti, näyttää paremmalta ku likaisia astioita ei oo pöydillä. Pääosin tää pesänrakennusvietti ilmenee siten että mielessä on yhtä ja toista perusteellisempaa siivoushommaa, ja lisäksi on motivaatiota pitää paikat siistimpänä ku ennen.

Vauvaa varten olis tarkoitus viedä eteisen punoslipasto tuulikaappiin. Eteiseen tulis naulakon alle uus lipasto lastenvaatteille. Täytyis vaan löytää sellanen mihin sais sulkemissysteemin. Taaperon nykyinen lipasto makuuhuoneesta jäis sitte varmaan mun vaatteille, koska tällä hetkellä mulla on aika vähän tilaa omille vaatteille. Tuplarattaita ei ole löytyny, yksiin ihastuin tori.fissä mut ne olikin ehditty jo myydä kun laitoin myyjälle viestiä. Toivottavasti tulis vielä jotkut kivat vastaan. Vauvaa varten oon ajatellu tehdä kaikki valmistelut valmiiks 37+0 mennessä. Pitäisköhän kuitenki jo vähä aiemmin? Viime kerralla en osannut odottaa että vauva syntyis paria viikkoa etuajassa, ja meiltä puuttu vielä tavaraa. Nyt siis varaudun aikaisemmin vaikka vauvahan voi syntyä vaikka vasta ens vuonna. Muutama juttu pitäis ostaa, ja pestä vauvanvaatteita. Tuskin maltan odottaa että pääsen hypistelemään niitä!

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Omalla ajalla

Omaa aikaa tuli vietettyä vähä eri tavalla ku yleensä, olin pääkaupunkiseudulla tätini luona yötä ja shoppailemassa. Lähdin perjantaina junalla helsinkiin, ja sanon tässä välissä että en enää ikinä laita korkoja jos pitää kävellä vähänki pidempään. Mun piti oikeastaan ottaa varakengät, mutta lähtiessä tuli sählinkiä kun etsin yhtä tärkeää muistilappua. Kengät jäi siinä sitten. No tyhmästä päästä kärsii koko jalat.

Junassa lueskelin uusinta vauva-lehteä. Helsingissä olin viiden aikoihin, treffasin tätini asemalla josta mentiin stockmannin kahvilaan missä äitini odotteli. Söin hyvän kakkupalan. Siitä lähdettiin kaupoille. Kaupoilta tarttui perjantaina mukaan valkoinen neule, mun päällä vähän eri näköinen kuin tuolla alla kuvassa, kun helma jää auki mahan pilkistellessä välistä, täytyy ottaa joku päivä kuva ihan päällä :) Tuo oli ihana, kun on täysin puuvillaa niin ei pitäis nyppääntyä pesussakaan noin vaan. Ostin myös huulikiillon. Shoppailujen jälkeen mentiin junalla tädin luo ja syötiin. Otettiin stockmannin herkusta salaatit, salaatissa oli polaria ja cheddaria, melonia, viinirypäleitä, salaattia, puolikuivattua tomaattia ja siemeniä. Oli tosi hyvää, pitäis koittaa tehdä joskus kotonakin :)

Lauantaina lähdettiin ikeaan, mentiin lidlin kautta ku yritin etsiä siellä ollutta kylpyhuonemattoa missä olis ollu kivien kuvia. Ei löytyny, ostettiin mehua ja jatkettiin sinne ikeaan. Ikeasta löysin neidille keinuhirven (jota alkuun luulin poroksi..), värillisiä lasten henkareita ja vaatekoukun. Syötiin ikeassa lihapullat. Sen jälkeen mentiin toiseen lidliin ja sielläkään ei ollu sitä mun haluamaa kylpyhuonemattoa, joten otin sitte eri kuvalla. Tuo on juuri sopivan kokonen meidän kylppäriin. Lidlistä mentiin kauppakeskukseen, mistä löytyi neidille kirja ja body. Siitä lähdin sitte junalla kotia kohti.

Alla kuvia reissusta, ostin jokin aikaa sitten tollasta viininpunaista kynsilakkaa, aika vahva väri mutta tykkään. Syksyinen. Halusin ottaa vaatteista kuvia, mutta tulee nyt epäselvät teinipeili-versiot, kun ei oikein missään vaiheessa tullut hyvää hetkeä kuvata ulkona ja sit kun tuli niin kuvat ei onnistunu. Tuossa toisessa asukuvassa näkyy mun lyhentämä äitiystakki, yli kymmenen senttiä lähti tänä syksynä helmasta :) Mulla ei ollu kotoisa olo liian pitkän takin kanssa ku oon itse niin lyhyt.













maanantai 3. marraskuuta 2014

Viime viikot

Huimaa, nyt mä voin sanoa että ens kuussa on laskettu aika. Jännää nähdä että koska hän päättää syntyä. Viikkoja on nyt 32+2.

Ohjelmaa on ollut viime aikoina reilusti. Toissa viikolla oltiin pari yötä mun vanhempien luona, mennessä mentiin kaupan kautta ja illalla tehtiin ruuaks lihapullia. Illalla myös tätini kävi miehensä kanssa kylässä mun vanhempien luona. Seuraavana aamuna lähdettiin sukuloimaan, mentiin ensin serkun perheen luo. Siellä oltiin useampi tunti ja sain inspiraation kokeilla janssoninkiusausta, tätini kun oli sitä tehnyt. Kiusausta tein kotona nyt keskiviikkona ja tuli hyvää. Serkun perheen luota jatkettiin matkaa enoni ja vaimonsa luo, jossa myös heidän poikansa tuli käymään. Olin nähny heitä viimeks meidän häissä eli oli hyvä että tuli nyt nähtyä, kun ei taas tiedä koska seuraavan kerran sinne suuntaan ollaan menossa! Illalla mentiin vielä yöks mun vanhemmille ja seuraavana päivänä tultiin kotiin. Yökyläilyt vielä jatkui sillä viikolla, kun mentiin lauantaina miehen vanhemmille yöks ja vietiin mennessä luumukanelikakkua, mitä tein tuona lauantaina. Oli hyvää! Resepti täältä jos jotakuta kiinnostaa. Täytyy ehdottomasti tehdä tässä uudestaankin tuota :)

Viime viikolla oltiin tiistaina kaverin kanssa kirppiksellä. Kierreltiin pitkän aikaa ja ostin ekan vaatteen tulokkaalle, vaikka oikeastaan olen ajatellu etten vaatteita ostelis koska niitä on jo ennestäänki eikä tuota tilaa hirveästi ole. Torstaina iskä tuli käymään ja käytiin raxissa syömässä. Perjantaina käytiin kylpylässä, neiti tykkäs tosi paljon! Ei oltu ennen käyty uimassa. Lauantaina vietiin neiti yökylään miehen vanhemmille ja käytiin kirjahyllyn siivouksen kimppuun, nyt on inhimmillisessä kunnossa hylly. Sen jälkeen mentiin toreroon syömään, ei oltu kumpikaan ennen käyty. Oli tosi hyvää ruokaa! Tilasin lohta. Pyysin vähäsuolaisena, kun oon tänä vuonna pettyny ravintoloissa kahdesti liian suolaiseen kalaan.

Tää viikko on ollut tosi sosiaalinen myös. Tiistaina oltiin parissa eri kyläpaikassa, kaverin luona ja naapurissa. Keskiviikko aamuna mulla oli neuvola, sen jälkeen lähdettiin kauppaan ja kotona oli tosiaan sitte kokkailua tiedossa. Alkuillasta lähdettiin kaverin luokse. Torstaina ja perjantaina mulla oli täällä kaveri. Eilen käytiin miehen vanhempien luona ja syötiin hyvin. Tänään miehen sisko kävi meillä. Ei yleensä tule näin monena päivänä kavereita nähtyä, mutta mukavaa vaihtelua tää! :)


                                                                             29+5

Vauvan tuloa ei oo tullu vielä valmisteltua. Mielessä on kaikenlaista siivoushommaa mitä pitäis tehdä ennen sitä. Äitiyspakkauksen pehmuste saadaan kaverilta. Tuplarattaita ei oo vielä löytyny. Vauvan vaatteille ei oo hommattu vielä lipastoa eikä vaatteita oo pesty. Tuskin maltan odottaa että pääsen hypistelemään pieniä ihania vaatteita! Olo on ollu ihan suht hyvä, tosin seuraks on tullu alapäässä ja navassa tuntuvat pistelyt. Kumpainenkin on tuttua edellisestä raskaudesta. Myös esikoiselle kuuluu hyvää, sanoja tulee yli 40! Tosi paljon. Ja tuntuu oppivan nopeasti lisää. Syyskuun ekana päivänä oli 1,5-vuotis neuvola ja siellä sanoja tuli reilut 10.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Neidin vaatetusta

Tein reilu vuosi takaperin postauksen suosikki vauvanvaatteista, ja ajattelin nyt tehdä uudestaan samanlaisen nykyisistä lemppareistani :) Tässä ei nyt valitettavasti kaikkia ole, koska jotain kivoja oli just menossa pesuun tai jossain teillä tietämättömillä. 


Tässä jokunen body. Näistä bodeista omat suosikit on tuo punainen valkopilkullinen body ja koala :) Violetti tuo kivaa vaihtelua muuten punaiseen vaatevalikoimaan.


Peurakuvioiset ja leppäkerttu-housut on mun itse tekemiä. Ylemmässä kuvassa näkyy pari haalaria jonka malliset pelasti meidät kauan, neiti kun oli innostunu riisumaan vaatteita ja vaippaansa ennen nukahtamista. Jokin aikaa sitten tyttö oppi avaamaan nuokin, ja toisinaan on turvauduttu ylemmässä kuvassa yläreunassa näkyvään haalariin, jonka äiti teki mulle kun olin pieni. En viitsinyt ottaa sitä kuvaan kunnolla kun oli niin tahroilla, joten pilkistelee tuolta reunasta sitten :D Vajaa pari viikkoa sitten kun äiti oli kylässä niin tehtiin tytölle trikoohaalari jossa on vetoketju takana.


Tässä jokunen mekko, mekkoja ei ole tullu hirveästi pidettyä, yleensä tulee laitettua päälle vaan body ja housut. Kirsikkahame on itse tehty.


Kuvasin nyt muutaman kivan sukkaparinkin. Porosukat löytyi lapista matkamuistomyymälästä, maksoi 6 euroa mutta oli pakko ottaa :D Valkoiset poron jäljet on jarrut :D


Nää vaatteet ostin eilen. Mietin että oonkohan mä jotenkin seonnut kun harmaata ostan kun en yleensä edes välitä harmaasta :D Nää oli jotenki kivoja kuitenkin :)

Syksyisiä kuulumisia



Ihanaa kun on syksy. Rakastan syksyn värejä ja ilmatkin on ollu enimmäkseen sopivia. Telkkaristakin tulee kaikkea kivaa. Tää syksy tuntuu aikalailla erilaiselta kuin aiemmat, vaikka odotinhan mä lasta pari vuotta sittenkin mutta en vielä näillä viikoilla, ja sillon ei tarvinnut jännätä että syntyykö meille vauva jouluks vai ei! Joulun odotuskin on ihan erilaista tänä vuonna siis. En tiedä yhtään missä me vietetään joulua ja olenko silloin yhtenä kappaleena vai en. Toivoisin että en, haluan graavilohta ja juustoja! Jos vauva päättäis syntyä samoilla viikoilla kuin isosiskonsa, niin meillä olis jo kahden kuukauden päästä uus vauva.

Olin suunnitellut kokeilevani tänä syksynä porkkanasämpylöiden tekoa, ja kokeilinkin, mutta ne jäi aika vähäsuolaisiks ja mauttomiks. Sen lisäks löysin jokin aikaa sitten luumu-kanelikakun reseptin ja sitä olis tarkoitus kokeilla myös. Kirjahylly pitäis siivota. Tulevan vauvan vaatteille pitäis hommata lipasto ja pestä niitä jossain vaiheessa. Tuplarattaat pitäis hankkia. Ja joululahjat, mutta ne vasta sillon joulukuussa.

Toissa viikolla mulla oli sokerirasitus (negatiivinen jes), ja neuvolalääkäri. Lääkäri sanoi että kohdunsuu olis vähän auki ja pehmeä, määräs mut varuilta ottamaan rauhallisesti ja laitto lähetteen eteenpäin. Viime viikolla kävin sitte toisella lääkärillä sairaalassa joka sanoi että kaikki ok ja voin elää normaalisti.

Tyttö sairastui torstai aamuna kuumeeseen, ei korvatulehdusta, tulehdusarvot ok, nieluviljely ok, ei nuhaa. Oli huolestuttavaa kun ei tiennyt että mihin kuume liittyy. Sunnuntaina sitte tyttöön ilmestyi näppyjä ja kuume on laskenut eli vauvarokoks paljastui kuumeen syy.

Miehelläkin oli nyt illalla kipeä olo, saa nähdä sairastunko taas itsekin. Vasta viime kuussa oltiin koko porukka flunssasia.

Päivällä olis tarkoitus tehdä pitkästä aikaa postausta lemppari vauvanvaatteista, reilu vuosi siitä kun viimeksi esittelin neidin vaatteita :) Myös sisustuspostauksen teko on kiinnostanu pidemmän aikaa mutta täällä pitäis ensiks tehdä suursiivous :D

Loppuun vielä maha 29+3:











sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Alakautta - jos se vaan on musta kiinni

Tän raskauden aikana on paristi kysytty että menikö edellinen synnytys hyvin. Hyvin? Menihän se, vaikka ei se nyt helppoa ollut.

Synnytyksen jälkeen ajattelin että ei enää ikinä. En ala enää ikinä kokemaan samanlaista kipua. Ihan sama vaikka sektiossa oliskin riskejä niin kaikki seuraavat lapset sektiolla kiitos. Ärsytti joidenkin reaktiot "kyllä sä sen unohdat..", "minunkin tuttunu sanoi ja silti.." ARGH. Tarvitseeko kaikkea sanoa ääneen?

Joudun kuitenkin toteamaan että tavallaan nää ihmiset oli oikeassa. En oo unohtanu edellistä kokemusta, voiko sitä edes unohtaa?  Loppujen lopuks se synnytys meni hyvin. Homma käynnistyi lapsivesien menolla ja kun supistukset alkoi siitä parin tunnin päästä niin ne tuli heti säännöllisenä. Vartin kestävä matka sairaalaan sujui hyvin ja vasta käyrillä alkoi tuntua tukalalta. Todettiin että olin neljä senttiä auki eli siirryttiin samoin tein synnytyssaliin. Sain paraservikaalin ja kun vaikutus alkoi heiketä niin sain spinaalin. Spinaalia odotellessa teki kipeää. Spinaalin vuoksi ponnistuksen tarvetta ei ollut sitten kun kohdunsuu oli kokonaan auki. Odoteltiin että se tarve tulis. Se oli leppoisaa aikaa. Kun oksitosiinia lisäiltiin niin pelkäsin että kuinka kivuliaaks tää homma tästä vielä kääntyy. Seuraava kivulias vaihe oli ponnistusvaiheen loppu. Se oli ihan järkyttävää kun vauvan pää tuli ulos. Tiedän että kipu kuuluu synnytykseen mutta jäi ihan oikeasti olo ettei ikinä enää. Tietysti olen onnekas kun tuo on ainut kamala muisto koko hommasta. Seuraavalla kerralla aion pyytää ponnistusvaiheeseen puudutuksen.

En ole vielä tässä vaiheessa jännittänyt synnytystä sen enempää, jotenkin edellisellä kerrallakin onnistuin olla pelkäämättä. Ajattelin että yritän olla miettimättä, alkaa vaan kammottaa. Erikoinen ilmiö tuo pelkäämättömyys ottaen huomioon että muutoin mä mietin asioita aivan liikaa. Edes synnytyksen alkaessa ei pelottanut.

Vähän olen miettinyt että mitenhän synnytys käynnistyy, jos se käynnistyy vesillä taas niin olen tosi tyytyväinen. Jos taas supistuksilla niin voisin kotona mennä suihkuun ja saunaan ja heittää löylyä ihan hulluna. Myös kuumavesipullon tarvitsen. Mutta entäs missä vaiheessa mä lähden sairaalaan? Viimeks mä en edes ollu kotona siihen asti että olis alkanu tuntua hirveen hankalalta olo, ja silti käyrillä ollessa tuppas olemaan jo kurjaa. Jos mä nyt kärvistelen kauemmin niin joudunko mä niihin käyrille odottelemaan vaikka mulla olis sairaalaan mennessä jo ihan kamalat kivut? Olen myös miettinyt että entä jos lapsi onkin kauhean iso ja puolet haaravälistä hajoaa? Todettakoon tähän väliin että terveydenhuollon käsitys isosta vauvasta on hieman eri kuin mun. 3,6 kiloinen on kuulemma keskipainoinen. Musta tuntuis luonnottomalle 150 senttisenä synnyttää 4-kiloinen vauva, mikä on ihan mahdollista jos raskaus menee lasketulle ajalle tai sen yli, ja jos vauva on saman kokoinen kuin meidän neiti oli syntyessään. Meidän neiti on tosiaan syntynyt pari viikkoa etuajassa, saa nähdä että kuinkahan nyt käy.

Mä olen kuitenkin valinnut että jos homma on musta kiinni niin synnytän mielummin alakautta. Sektiosta toipuminen kestää helposti pidempään ja mitään painavia ei saa nostella. Miten mä nostaisin edes turvakaukaloa? En väheksy mitenkään sektiota ja on hienoa että pahasti pelkääville löytyy vaihtoehto, mutta pidän siitä järkyttävästä kivusta huolimatta alatiesynnytystä luonnollisempana vaihtoehtona. Toivon että seuraava kerta olis ensimmäistä helpompi.

Ehkä ekalla kertaa pelkäämättömyyteen vaikutti myös tosiaan mun pieni koko ja se etten ollu varma mahdunko synnyttämään. Tosin jos ei tän kokosesta lantiosta mahdu niin sit ei kyllä mistää :D Luin myös että perätila saattaa periytyä. Minä ja äitini ollaan molemmat oltu perätilassa ja synnytty sektiolla. Synnytystapa arvio piti olla sinä päivänä ku meidän lapsi syntyi, ja se tehtiin siinä salissa. Sillon vasta sain tietää että tosiaan mahdun synnyttämään. Mutta entä jos seuraava oliskin perätilassa ja päädyttäis sektioon? Se olis vähän pettymyskin. Toisaalta ei tarvis kokea sitä kauheaa kipua ainakaan.

Aika näyttää pystynkö tässä odotuksessakin olla jännittämättä. Nyt toisaalta tiedän minkälaista kivuliasta hommaa synnytys on ja tiedän mitä pelätä, jos pelkään. Tällä kertaa saan varmaan viime kertaa järkevämmän toivelistan synnytykseen liittyen aikaiseksi. Pelkopolille on tietysti mahdollista mennä myös mut jotenkin mietin että mitä se muuttaa. Paikat tuntuu hajoavan ja synnytys sattuu vaikka siellä käviskin puhumassa. Eikä mua edes pelota, ainakaan tällä hetkellä.

Synnytystapaa tärkeämpää mulle on kuitenkin se, että kaikki menis hyvin, että minä ja lapsi selvittäis hengissä ja lapsi olis terve.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Vuosipäivän viettoa

Meillä tuli miehen kanssa tämän viikon keskiviikkona kolme vuotta yhdessä oloa <3 Mentiin sen kunniaksi tampereella syömään ja pyörimään. Tyttö oli miehen vanhemmilla yötä. Kuvia ei hirveästi ole koska keskityttiin yhdessä oloon :)

Viime viikolla mulla oli suuri tarve saada uus mekko vuosipäivälle, meillä menee silleen hassusti että miehellä on enemmän vaatteita kun mulla. Kierrettiin kaverin kanssa pari kirppistä mutta ei löytynyt mulle mekkoa. Piti siis tyytyä vanhoihin kamppeisiin. Laitoin tuon suht uuden mustan pitsihameen, äitiystopin ja fuksian värisen boleron mitä ei oo tullu pidettyä aikoihin. Melkein kun uusi siis. Hame näkyy lähempää tässä postauksessa. Vatsa alkaa olla ihan kivan kokoinen kuten kuvasta näkyy. Myös asukki siellä on liikkuvainen :)





lauantai 13. syyskuuta 2014

Einekset, sokeri ja muuta ruokahöpinää

Vähän erilaista aihetta vaihteeksi. Samaisesta aiheesta on nyt ollu tekstejä joissain blogeissa joten ajattelin itsekin laittaa lusikan soppaan :)

Kun mä aikoinaan muutin pois kotoa niin mä en elänyt mitenkään terveellisesti. Söin valmisruokia ja kokkailin harvoin. Ehkä yks syy tähän oli se että olin itse ainoa syöjä. Laiskotti ja ajattelin ettei ruuanlaitto ole mua varten. Nykyisen miehen tavattuani olen alkanut tehdä ruokia enemmän itse, nykyään tulee tehtyä lähes aina itse. Joskus on sitte kiva turvautua helpompaan ratkaisuun ja kipasta grillille tai pizzeriaan.

En tiedä onko lapsen saanti vaikuttanut siihen että on alkanut enemmän ajatella että mikä on terveellistä, varmaankin. Vaikka siitä lähtien kun on tullut siirryttyä kotiruokaan niin on kyllä tullu syötyä automaattisesti terveellisemmin muutenkin.

Sokeri on mulle peikko, syynä hammaslääkäripelkoni. En käytä mitään sokeroituja mehuja, limuja, leivoksia, sokeroituja jogurtteja tai vanukkaita tms päivisin (jos jotain otan niin vasta ennen hammaspesua). Ehkä vähän neuroottista. Poikkeuksia teen toisinaan jos olen vaikka ravintolassa syömässä ja haluan juoda kokista veden sijaan. Mutta noin niin kuin pääsääntöisesti näin. Meillä ei sitten myöskään tyttö syö näitä piilosokerisia tuotteita. Ensinnäkään sen takia etten viittis edes maistella sokeroituja tuotteita ja kun ei näitä tuu itsellekään ostettua. Asiaa enemmän ajateltuani en myöskään halua totuttaa liian makeisiin ja epäterveellisiin välipaloihin. Pärjää sitä ilmankin. Jos sen sijaan ollaan jossain kylässä tai kahvilassa niin en nipota siitä jos tyttö syö pullan tai keksin. Kunhan ei liian usein.

Vaikka piilosokeriset tuotteet ei kuulukaan aterioihini, en voi silti väittää ikipäivänä ettenkö olis makean perään. Todellakin olen. Rakastan herkkuja! Iltaisin tytön mentyä nukkumaan nautin mielelläni oman hetken ohella suklaasta tai jostain muusta kivasta. Tietysti siinäkin pitäis pitää rajat ihan jo sen takia ettei altistais raskausdiabetekselle. Mutta niin, mun mielestä herkut on herkkuja ja välipalojen ja aamiaismehujen ei tarvitse olla herkkuja. Arvostan kyllä hyvää makua, mutta sitä saa ilman sokeriakin. (Omenatäysmehu ja bulgarianjogurtti <3) Ja hampaani kiittää, toivottavasti.

Mitä taas eineksiin tulee niin niitäkään meillä ei käytetä. Tähän ei kuitenkaan voi sanoa ettei koskaan (joskus einesburgeri on nälkäisen pelastus ja bravuuriruokani on lihapullapasta, mihin heitän eineslihapullat). Tykätään miehen kanssa molemmat tehdä ruokaa, on terveellisempää ja edullisempaakin. Muutenkin tykätään nauttia hyvästä ruuasta ja usein kun saadaan yhteistä aikaa niin että vauva menee hoitoon niin mennään myös ravintolaan syömään. Suunnittelen meille ruokalistaa vähän etukäteen, mietin paljon mitä haluan syödä ja uusia reseptejä on joskus kiva etsiä. Joskus mietin että elän syödäkseni :D Tyttö syö yleensä samaa itse tehtyä ruokaa kuin me, mutta jos meillä on jotain tosi mausteista tai ollaan oltu laiskoja ja turvauduttu grilliin niin annan tytölle piltin tai itse tekemääni sosetta pakkasesta. Itse tehdystä ruuasta tulee parempi mieli kuin kaupan pilteistä, vaikken haluakaan kiihkoilla asiasta sen enempää ja ajattelen että ääripäät on aina huonoja.

                   Rekvisiittana mieheni levy

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Miten raskaus on sujunut?

Ajattelin keväällä että ei taida meille tulla jouluvauvaa. Saattaapi olla että tulee sittenkin, nimittäin laskettu aika on 27.12.2014.

Saimme tietää raskaudesta huhtikuussa. Tällä kertaa mä sain kerrottua asian miehelle ihan in real life tekstiviestin sijaan! Olisin toki voinut esikoisenkin odotuksesta kertoa naamatusten mut olin sillon reissussa ja pitihän asia nyt heti päästä kertomaan. Mies ei ehtinyt puhua puhelimessa just sillon kun oli töissä joten laitoin viestiä.

Raskaus on sujunut ihan hyvin. Alun ruokahaluttomuuden ja pienen pahoinvoinnin vuoksi painoa taas putosi. (Jos joku nyt tuntee kateuden pistoksen niin ei kannata, mulle ei ole kaikissa asioissa ulkonäöllisesti jaettu parhaita kortteja). Ruokahaluttomuuden ja pienen pahoinvoinnin lisäks on esiintyny repäisykipuja jo pitkän aikaa. Luulen että niitä on ollu enemmän ku viime kerralla. Kaikki pitäis ilmeisesti kirjottaa ylös jotta muistais tarkalleen. Sen jälkeen tuli närästystä. Sitten selkäkipuja ja muitakin kipuja. Mutta ei nuo ole suuremmaks ongelmaks ollu, samarinit ja panadolit löytyy ja olen nauttinut kasvavasta vatsasta :)

Tässä raskaudessa en ole pahemmin miettinyt että miten raskaus tulee menemään. Neiti ja kotityöt pitää luonnollisesti kiireisenä ja en tiedä vaikuttaako miettimättömyyteen sekin että ei ole ensimmäinen raskaus kyseessä eikä kaikki ole enää niin ihmeellistä ja ennenkuulumatonta. Vaikka siis ainahan se on ihmeellistä että sisällä kehittyy ja kasvaa vauva, en sitä tarkoittanut. Mutta tuttu tilanne kuitenkin jo. Enemmän olen sen sijaan miettinyt että miten arki kahden lapsen kanssa sujuu ja entä jos tää tulokas onkin kova heräilemään öisin tai jotain muuta mihin en ole tottunut. Synnytystäkin olen vähä miettinyt.

Tällä kertaa en käynyt varhaisultrassa vaan maltoin odottaa ihan sinne viikon 12 ultraan saakka. Ekalla kertaa kaikki tosiaan oli niin hämmentävää kun ei ollut koskaan ollut raskaana, että piti sinne varhaisultraankin sitten mennä ihmettelemään.

Hankintoja ei olla vielä tehty, kaveriltani tosin sain pari bodya. Toinen on äitiyspakkauksen valkoinen body missä on ruskeita tammenterhoja, tykästyin! Sen lisäks pitäis hommata tuplarattaat (jos on kokemuksia tuplista niin kertokaahan :)), sähkökäyttöistä rintapumppua mietin myös mutta kyllä kai käsikäyttöselläki pärjää ja kattoo nyt miten sitä maitoa tuleekaan. Pari uutta tuttia, varuilta. Esikoinen ei oo käyttäny tuttia paljoa ollenkaan joten ei oo tarvinnu vierottaakkaan. Aika paljon tavaraa onneks löytyy jo valmiina.

                                                           Se syksyn värinen huivikin löytyi..







tiistai 2. syyskuuta 2014

Uutisia


Siinä ne sitten tulikin. Nyt olis viikkoja 23+3 ja blogiin tulossa pari raskauspostausta mitkä on ollu odottamassa julkaisua.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Muutama kirppislöytö ja kuulumisia

Ihan mukavaa kun tulee syksy. Kesähelteetkin on kivoja (kunhan kaikki surriaiset ja muut ötökät pysyy sopivan välimatkan päässä). Syksyisen luonnon värit on kauniita (tosin vielä on aika vihreää) ja ihanaa kun saa taas käyttää neuleita ja pitkävartisia saappaita! Ainut ongelma on vaan se ettei mulla tällä hetkellä ole syyssaappaita.. Olen parina edellisenä syksynä ostanu saappaat ja molemmat on hajonnu. Toivottavasti seuraavat saappaat kestäis vähän pidempään.

Meillä on ollut ihan mukavasti tekemistä, toissa viikko oli vähän erilainen, kun meillä oli miehen kanssa kahtena päivänä yhteistä aikaa niin että tyttö oli isovanhemmilla. Torstaina käytiin asioilla ja syömässä yhdessä ja lauantaina chilifestissä tampereella. Mä en ollu ennen tuolla chilifestissä käyny joten oli ihan mielenkiintoista lähteä sinne katselemaan! Musta ei tosin tullu tulisen ruuan ystävää ;) Ikävästi poltteli suuta siellä :D Noiden kahden päivän välissä perjantaina näin kaveria ja lauantaina näin myös yhtä kaveria tuolla tampereella.

Viime viikon maanantaina meillä vietettiin tytön 1,5-vuotis kakkukahveja. Tein ekaa kertaa elämässäni kakkupohjankin itse. Meillä oli kakuttelemassa miehen vanhemmat ja miehen sisko. Keskiviikkona oltiin tytön kanssa kaverin luona kylässä. Viime viikolla tuli myös käytyä kirjastossa ja parilla kirppiksellä. Löysin sillon itelleni topin ja tytölle villasukat. Torstaina käytiin neidin kanssa seurakunnassa ja sen jälkeen kaupassa jonka jälkeen hain grilliltä makkaraperunat. Sunnuntaina käytiin miehen vanhempien kanssa eläinpuistossa, tyttö tykkäs katsella eläimiä. Sunnuntai-iltana meille tuli kaveri käymään ja tapoin ekaa kertaa elämässäni ampiaisen. En ainakaan muista että olisin aiemmin tappanu, en nyt tosin ihan satavarma ole. Tyttö huomas ampiaisen ensiks ja jos hän ei olis lattiaa osotellu niin ei oltais tiedetty täällä ampiaisen olevankaan.







Maanantaina käytiin kaupungilla koko perhe. Kierreltiin kauppoja ja käytiin kahvilassa. Eilen olin kaverin kanssa kirppiksellä, meillä molemmilla oli hankintalistalla vaikka ja mitä, mutta ei löydetty mitä etsittiin. Löysin kirppikseltä hauskan farkkulaukun hintaan 3 euroa, ja mustan pitsihameen 2 eurolla. Kirppikseltä suunnattiin kauppakeskukseen josta löysin alerekistä välikausitakin neidille. Ensin mietin että viitsinkö ottaa kun koko oli 86 mutta mitoitus oli reilu ja ihan hyvä että otin, takki nimittäin roikkuu vielä melkein polvissa :D Eli menee hyvin vielä. Kaupasta yritin katsella itselleni niitä syyssaappaita (kuten myös kirppikseltä ja kaupungilta) muttei löytynyt. Plääh. Vaihtoehtoina mulla on siis käyttää kesäkenkiä tai korollisia mokkanilkkureita. Kenkien lisäksi olisin kaipaillut sinapinkeltaista neuletta ja huivia. No etsintä jatkuu siis.














tiistai 5. elokuuta 2014

Meidän maanantai

Jonkun aikaa jo tullut mietittyä tällasta päivä kuvina-postausta, kun olen näitä nähnyt :) Eilen näin Moon shaped little box-blogissa tällaisen joten innostuin nyt kunnolla itsekin!

11.15. Herätään. Ei meillä aina ihan näin myöhään nukuta, toisaalta ei tää nyt mitään ennenkuulumatontakaan ole :) Tullaan aamupalalle. Ostin muutama päivä sitten mustikkatäysmehua, joka on ainoastaan mehua, ei sokereita eikä lisäaineita. Hinta vaan oli niin tyyris ettei viitti kovin usein ostaa! Harmi. 


12.00. Vähän kotitöitä. Muutama tiski, pyykit pyörimään sun muuta.

12.30. Lähdetään ulos vähäksi aikaa. Käydään kiikussa ja hakemassa posti. Postilaatikosta löytyy pari mainosta. Lämmin päivä taas kerran.

13.30. Neidille lounaaksi sunnuntaina tekemääni kasvissosekeittoa. Totean että keittoa ei enää paljoa riitä eli ruokaa laitetaan taas.

14.15. Mies tulee töistä. syön itse tässä välissä.



14.30. Neiti omaan sänkyyn missä touhuaa jonkun aikaa ennen kuin nukahtaa. Itselläni sisältyy seuraavaan kahteen ja puoleen tuntiin kotihommia, sohvaa ja vanhan vauva-lehden lukua, musiikin kuuntelua.. Rakastan lukea lehtiä ja heittää pitkäkseni!




17.00. Neito herää. Välipala. Itse maistelen juuri tehtyä ruokaa, itse tehdyt lihapullat ja lohkoperunat. Väänsin lisäksi kylmän kermaviilikastikkeen. Tykkään laittaa ruokaa! Miten mä joskus pitkän aikaa sitten ajattelinkin ettei se olis mun juttu? Tosin sillon ku niin ajattelin ei oikein ollu taitoakaan kokkaushommiin.



17.45. Lähdetään käymään kaverini luona missä on meidän neidin ikänen poika. Kiva että tyttö näkee uusia leluja ja muutakin ku kotimaisemia! Ihanaa myös omasta mielestäni tavata ihmisiä.

19.45. Neidin päivällinen kylässä.



21.45. Tullaan kotiin. Siivoilen vähä makkaria joka on kaaoksen vallassa.

23.15. Tytölle iltapalaa. Hän vaikuttaakin sen verran väsyneeltä että vien hammaspesun jälkeen nukkumaan. Olisin olettanu että nukkumaanmeno venyis vähä myöhempään.

Nyt tää äiti käy lihapullien ja lohkojen kimppuun ja sen jälkeen muiden herkkujen.. En olekkaan mitään syönyt moneen tuntiin eli alkaa jo nälkäki olla. Vähän erilainen ruoka-aika mulla tänään, mut joskus näin.