Uusi käsilaukku ja yllättäviä lähtöjä

Loppuviikko sujui mukavissa merkeissä! Torstaina oli tiedossa ihan koti-ilta, mut keksin sitte aamusta laittaa viestiä tampereella asuvalle kaverille et onko hällä illalla jotain ohjelmaa. Vastaus tuli yhden jälkeen enkä edes huomannut viestiä heti kun olin puhelimessa. Luin viestin puol kahden tienoilla että ei oo kuulemma ohjelmaa ja soitin sitte kaverille saman tien että sopiiko jos nähtäis. Ei kun muksut ja tavarat äkkiä valmiiks, vauva oli onneks syöny äskettäin eli oltiin sikäli hyvällä mallilla. Mulla oli alle puol tuntia aikaa laittaa kaikki valmiiks. Jestas sitä tavaran määrää :D Mies lähti viemään meitä asemalle ja meikkasin autossa sen vähän mitä nyt yleensä meikkaan. Juna lähti siinä varttia yli kaks. 1,5 h junamatka sujui tosi hyvin ja meni nopeasti! Esikoinen tykkäs leikkivaunusta. Tää oli mun eka junamatka kahden lapsen kanssa, no luonnollisesti ei vielä aiemmin olla mihinkään kauemmas ehditty kun vastahan vauva syntyikin ;)

Tampereella kierreltiin kauppoja, ja ostin esikoiselle pari kirjaa. Sekin oikeastaan siks että paluujuna osoittautui leikkivaunuttomaks pendolinoks, vaikka ennen siihen aikaan tampereelta lähteny juna on ollu intercity. Jotain viihdykettä piti keksiä. Niiden lisäks ostin uudet tumput koska toinen tumppu oli pudonnu hältä jonnekkin. Kauppojen kiertelyn jälkeen suunnattiin huviretki-ravintolaan syömään. Menevän esikoisen kanssa ei oo juurikaan tullu ravintoloissa käytyä, mut sekin sujui onneksi ihan hyvin. Neljä tuntia vietettiin tampereella ja lähdettiin sitte junalla takaisin kotiin. Esikoinen istui hienosti rattaissa koko paluumatkan, katottiin niitä kirjoja ja hällä oli myös eväitä mukana. Vauva nukkui lähes koko tampereen reissun ajan, muutaman kerran imetin. Kätevää kyllä tuo imetys, kun ei tarvii pulloa kaivella, eikä miettiä lämmitystä ja huuhtelua! :) Oon muuten keränny esikoisen leikkimielisiä junalippuja hänen vauvakirjaan, ja samaa alan nyt tehdä tän pienemmän kohdalla :)

Perjantaina oltiin kaverin kanssa shoppailemassa. Löysin mustat treggingsit ja uuden käsilaukun mitä oon etsiny jo pidemmän aikaa. Laukku täytti kaikki toivomani kriteerit, sopivan kokoinen (en tykkää isoista kantamuksista), keinonahka, mieluiten musta ja omaa silmää miellyttävä.

Lauantaina käytiin kaverin ja lasten kanssa kirppiksillä ja kahvilassa herkuttelemassa, nam <3

Vauva-arjessa huomattua

1. Emmerdale on hyvä sarja. Olen joskus aiemminkin vähä katsellut mutta nyt olen alkanut seurata ihan aktiivisesti.
2. Jos on lähdössä johonkin ja haluaa laittautua, niin kannattaa alottaa heti aamusta tai kun tilanne vaan näyttää siltä että kädet vapautuu. Sit kun on lähdön hetki niin ei välttämättä enää ehdi, kun pitää ehtiä kaikkea muuta.
3. Nukkuma-aika mitä olis ennen pitänyt liian lyhyenä, on nykyään ihan hyvä.
4. Tuorejuusto on kätevää levittää leivän päälle jos nälkä iskee ja pitää äkkiä saada jotain. Ei tartte sitte viipaloida juustoa tai kurkkua *laiska*. Myös banaanit on käteviä. 
5. Aurajuuston voi syödä vaikka kerrallaan koko köntin.
6. Elämä on valintoja, nukkuako vai tehdäkö kotitöitä? Tiskattu tiski on kiva, mutta on mielipidekysymys onko se väsymyksen arvoinen.
7. Hormonit aiheuttaa näköjään reipasta hikoilua, mitä en muista esikoisen ajalta.
8. Tuubitoppi on oikein kätevä kotona. Mitä nyt vähän pyörii päällä yöllä.
9. Tarvitsen uuden blogibannerin. Ja paremman nimen blogille. 

Uusi mekko

Huomenta! (tosin en ole vielä edes nukkunut). Oltiin viikonloppuna miehen kanssa viettämässä mun synttäreitä, käytiin kaksin syömässä vähän paremmassa ravintolassa. Oli mukavaa vaikkakin pääruoka oli vähän pettymys ja jälkiruoka turhan makea, jonka olis voinu jättää ottamattakin.

Äitini oli meillä viime viikolla ja käytiin katsomassa mekkoa tuolle päivälle ja samaista mekkoa voin sitte pitää neitiseni synttäreillä ens kuussa. Haluan tulevalle päivän sankarillekin mekon ostaa, vaikka tavallaan tuntuu hassulta juhlamekon osto kun tuppaa kuitenki jäämään yhteen käyttökertaan kun ei noita juhlia pahemmin muuten ole. Myydäkään niitä ei raaskii, mutta voinhan mä vaikka käyttää niitä lastenhuoneen sisustuksessa joskus kun isompi kämppä on ;) Tuo mun mekko löytyi H&M:ltä ja maksoi kympin.

Yöllisiä mietteitä

Äitiyspakkauslaatikosta kuuluu ähkimistä, kohta se varmaan herää, ajattelen. Nukahtaminen on tuntunu hankalalta. En tiedä onko syynä tieto että kohta pitää mahdollisesti nousta vai se kahvi minkä aiemmin join. Juon kahvia harvoin ja sillonki lattea. Pitäis varmaan joskus maistaa mustaa kahvia ihan mielenkiinnosta, että miten hirveää se on.

Käytiin eilen kaupassa ja suuntasin perunapussi ja banaanipussi kädessä kohti miestäni jonka näin raejuustohyllyllä. Laskin ostokset jonku tuntemattoman kärryyn joka seiso siinä miehen lähellä. Oho. Hävetti vaikka sattuuhan sitä vahinkoja. Toisaalta naurattikin. Myöhemmin tein ruokaa tavalliseen maitoon vaikka sitä on tulossa hylaihminenki syömään. No onneks ei oo pahimman luokan laktoosi-intoleranssi, eli voi ainakin maistaa jos ei muuta. Tein ruuaksi pinaatti-raejuustolasagnea, helppo tehdä ja hyvää tuli, vähä epäilyttävän näköstä vaan ulkonäöllisesti :D

Pikku-ihminen päätti että valvoo nyt jonkun aikaa. Useana yönä ollu muutaman tunnin hereillä mut ajat tuntuu vaihtelevan. Luonteeltaan hää vaikuttaa olevan enemmän seuraa kaipaava kuin siskonsa oli. Ainaki tässä iässä. Tai sitte aika on kullannu muistot enkä vaan muista.

Haukotus. Nyt aamulla voin nukkua muutaman tunnin putkeen kun mies ottaa vauvan, luksusta tuo nukkuminen!

Ekat viikot vauvan kanssa

Meille kuuluu hyvää! :)

Sairaalassa ei tarvinnut vauvan synnyttyä kauaa olla, perjantaina myöhään illalla osastolle ja sunnuntaina ennen puolta päivää pois. Lauantaina mies, esikoinen ja mun äiti kävivät siellä mua katsomassa ja sunnuntaina mies haki mut kotiin kun äiti jäi esikoista tänne meille hoitamaan. (Mun äidillä on joku synnytystä käynnistävä vaikutus, oli tulossa kylään sillon ku esikoinen lähti syntymään ja nyt tuli joulupäivänä meille.. :D)

Esikoinen on tosiaan ottanut pienen hyvin vastaan, on kiinnostunut vauvasta ja tykkää käydä paijaamassa. Vielä ei oo esiintynyt mitään että neiti olis tekemässä kaikki mahdolliset pahuudet meikäläisen imettäessä, mutta saa nähdä miten sit kun mies palaa töihin.. Pienen kämpän hyvä puoli on kuitenkin se että näen imettäessä esikoisen koko ajan jos oon sohvalla imettämässä ja makkarin ovi kiinni.

Olisin alunperin olettanu että tuun olemaan paljon väsyneempi kuin mitä olen ollut. Vaikka onhan tässä tietysti muutosta kun on tottunut nukkumaan pitkiä unia, ja nyt jo 4 h putkeen on luksusta. Mies on hoitanut syöttöjä myös, niin oon saanu välillä nukkua vähä pidempään. Koska on tullut laitettua etusijalle lapset ja omia unia ottanu mahdollisuuksien mukaan, niin kotitöihin ei ole jaksanu keskittyä samalla tapaa ku ennen. Vähän harmittaa kun on sotkua (ja joululiina vieläkin pöydässä..) mutta onhan tää tietysti ymmärrettävää tässä elämänvaiheessa.

Ollaan käyty koko perheen voimin paristi prismassa ja kerran kaupungilla. Sen lisäks pariin kertaan neuvolassa ja miehen vanhempien luona. Hommattiin ne tuplarattaatkin ja vierekkäin istuttavat on nyt sitten.

Imetysasiat meinas yhdessä vaiheessa harmittaa kun tarjonta ei tuntunu vastaavan kysyntää. Vaikka vauvan syntymästä oli jo aikaa, eli en meinaa nyt niitä ihan ekoja päiviä. Nyt asia on onneks korjaantunu ja oon hoitanu syötöt pääsääntöisesti omilla tisseillä :)

Ihania kyllä olleet viime viikot <3

--

Tää postaus on pitäny tehdä jo monta päivää mut tässä on ollu tätä muuta tärkeämpää. Nyt sain kuitenkin viimein kirjotettua. Pienempi neiti on imetetty ja nukkuu, ja isompi vasta heräs. Eli tuli sopiva hetki päivitellä :)

Vuosi 2014 - mieleenpainunutta

1. Lapsen syntymä 
Tuorein tapahtuma. Päällimmäisenä mielessä. Ihana pieni ihminen <3 Ihana perhe. Olen kiitollinen <3

2. Valmistuminen
Valmistuin keväällä koulusta jonka aloitin 2010 syksyllä, alkuunsa koulun käynnissä oli mutkia matkassa joten oli hienoa saada viimein ammatti itselleen!

3. Hoitovapaa
Olen hoitanut taaperoa kotona ja tää on ollu kyllä elämän parasta aikaa. Ihanaa olla "lomalla", vaikka kotona olo onkin toisaalta täyttä työtä. 

4. Lapin matka
Tehtiin häämatka hieman myöhässä (naimisiin menosta vajaa 2 vuotta aikaa tuolloin ja hääjuhlasta vajaa vuosi) Lappiin Kilpisjärvelle josta poikettiin myös Norjan puolelle. Oli mukava reissu vaikka olikin kylmä ilma. Vähän jäi ikävä sinne!

Tyttövauva saapui

Heh, edellisessä postauksessa kirjoitin että saa nähdä syntyykö vauva vielä tänä vuonna vai vasta ensi vuonna. No eihän tuosta postauksen kirjoittamisesta menny kuin reilu tunti, niin lapsivettä hulahti, kun olin jo mennyt petiin. Esikoisen kohdalla vesien menosta alkoi parin tunnin sisään säännölliset supistukset jotka ei ollu kivuliaita vaan lieviä menkkakipumaisia tuntemuksia. Sairaalaankin mentiin vaikkei ollut tukalaa ollakaan vielä (no käyrillä vähän) ja siellä nippa nappa 4 cm auki. Tilanteita on kuitenkin monenlaisia. Tällä kertaa ei alkanu säännölliset supistukset vesien menosta, vaan muutaman tunnin kuluessa alkoi tulla epäsäännöllisiä kipeitä supistuksia. Jotka kaikenlisäks tuntui erilaisilta kuin esikoisen aikana. Nyt oli menkkakipujen sijaan ennemminkin sellasta "puristavaa" tunnetta. Olin herännyt joulupäivän aamuna klo 10 ja vedet meni tapanin päivän aamuna klo 3.30. En ollut ehtinyt nukkua, meillä kun ollaan oltu iltavirkkuja ja äiti oli tullu käymään ja laittelin hälle petiä, kävin suihkussa ym. Yritin nukkua ja saatoinkin jossain vaiheessa jossain unen ja valveen rajamailla käydä, mutta havahduin aina kipuihin. Oli hankalaa olla. Jossain vaiheessa mietin jo että pitääkö jo mennä sairaalaan. Koska esikoisen aikaan ei ollut edes kivuliasta ja silti synnytys oli jo käynnissä. Ja tällä kertaa oli kivuliasta. No sairaalaan lähdettin sitte puol kahden aikaan iltapäivällä ja kotona ehdin ennen sitä keitellä neidille aamupuuron, pestä pyykkiä, katsoa telkkaria ja sietää supistuksia. 12 tunnin päästä vesien menosta olis pitäny lähteä näytille joka tapauksessa.

Sairaalalle kun päästiin niin käyrille, selvis että 3-4 cm auki. Päästiin sitte synnytyssaliin ja kätilö ehdotti että meen suihkuun seisomaan niin jos ne supistukset siitä sitte tihenis. Lämmin suihku teki kyllä hyvää, kun tuntui että se ei enää auta niin sain oxanestin ja myöhemmin epiduraalin. Epiduraali oli taivas. Käyrillä kahden aikaan tilanne oli tosiaan 3-4 cm, ja samoin puol neljän aikaan synnytyssalissa. Puol kuuden aikaan olin 5 cm auki ja ajattelin että tässä saattaa mennä vaikka kuinka kauan. Noilla tienoilla lapsivettä tuli reilusti lisää. Yllätys oli positiivinen kun puol kasilta oli täysin auki ja sanottiin että voin ponnistaa jos siltä tuntuu. Ponnistusvaihetta olin pelännyt ja sain sen pudendaalin minkä olin toivonutkin. Lapsi syntyi klo 20:52 mitoin 3746 g ja 51 cm, tunnin kestäneen ponnistusvaiheen jälkeen. Ponnistusvaihe oli tällä kertaa helpompi ja koko synnytys parempi kokemus ylipäätään, vaikka avautumisvaihe olikin nyt hankalampi. Mutta ei se haittaa, koska pelkäämäni kauhea kipu ponnistusvaiheen lopulla ei onneksi käynyt toteen.

Arki on lähtenyt kotona hyvin käyntiin ja esikoinen on ottanut pikkusiskon loistavasti vastaan.