Uusi mekko

Huomenta! (tosin en ole vielä edes nukkunut). Oltiin viikonloppuna miehen kanssa viettämässä mun synttäreitä, käytiin kaksin syömässä vähän paremmassa ravintolassa. Oli mukavaa vaikkakin pääruoka oli vähän pettymys ja jälkiruoka turhan makea, jonka olis voinu jättää ottamattakin.

Äitini oli meillä viime viikolla ja käytiin katsomassa mekkoa tuolle päivälle ja samaista mekkoa voin sitte pitää neitiseni synttäreillä ens kuussa. Haluan tulevalle päivän sankarillekin mekon ostaa, vaikka tavallaan tuntuu hassulta juhlamekon osto kun tuppaa kuitenki jäämään yhteen käyttökertaan kun ei noita juhlia pahemmin muuten ole. Myydäkään niitä ei raaskii, mutta voinhan mä vaikka käyttää niitä lastenhuoneen sisustuksessa joskus kun isompi kämppä on ;) Tuo mun mekko löytyi H&M:ltä ja maksoi kympin.

Yöllisiä mietteitä

Äitiyspakkauslaatikosta kuuluu ähkimistä, kohta se varmaan herää, ajattelen. Nukahtaminen on tuntunu hankalalta. En tiedä onko syynä tieto että kohta pitää mahdollisesti nousta vai se kahvi minkä aiemmin join. Juon kahvia harvoin ja sillonki lattea. Pitäis varmaan joskus maistaa mustaa kahvia ihan mielenkiinnosta, että miten hirveää se on.

Käytiin eilen kaupassa ja suuntasin perunapussi ja banaanipussi kädessä kohti miestäni jonka näin raejuustohyllyllä. Laskin ostokset jonku tuntemattoman kärryyn joka seiso siinä miehen lähellä. Oho. Hävetti vaikka sattuuhan sitä vahinkoja. Toisaalta naurattikin. Myöhemmin tein ruokaa tavalliseen maitoon vaikka sitä on tulossa hylaihminenki syömään. No onneks ei oo pahimman luokan laktoosi-intoleranssi, eli voi ainakin maistaa jos ei muuta. Tein ruuaksi pinaatti-raejuustolasagnea, helppo tehdä ja hyvää tuli, vähä epäilyttävän näköstä vaan ulkonäöllisesti :D

Pikku-ihminen päätti että valvoo nyt jonkun aikaa. Useana yönä ollu muutaman tunnin hereillä mut ajat tuntuu vaihtelevan. Luonteeltaan hää vaikuttaa olevan enemmän seuraa kaipaava kuin siskonsa oli. Ainaki tässä iässä. Tai sitte aika on kullannu muistot enkä vaan muista.

Haukotus. Nyt aamulla voin nukkua muutaman tunnin putkeen kun mies ottaa vauvan, luksusta tuo nukkuminen!

Ekat viikot vauvan kanssa

Meille kuuluu hyvää! :)

Sairaalassa ei tarvinnut vauvan synnyttyä kauaa olla, perjantaina myöhään illalla osastolle ja sunnuntaina ennen puolta päivää pois. Lauantaina mies, esikoinen ja mun äiti kävivät siellä mua katsomassa ja sunnuntaina mies haki mut kotiin kun äiti jäi esikoista tänne meille hoitamaan. (Mun äidillä on joku synnytystä käynnistävä vaikutus, oli tulossa kylään sillon ku esikoinen lähti syntymään ja nyt tuli joulupäivänä meille.. :D)

Esikoinen on tosiaan ottanut pienen hyvin vastaan, on kiinnostunut vauvasta ja tykkää käydä paijaamassa. Vielä ei oo esiintynyt mitään että neiti olis tekemässä kaikki mahdolliset pahuudet meikäläisen imettäessä, mutta saa nähdä miten sit kun mies palaa töihin.. Pienen kämpän hyvä puoli on kuitenkin se että näen imettäessä esikoisen koko ajan jos oon sohvalla imettämässä ja makkarin ovi kiinni.

Olisin alunperin olettanu että tuun olemaan paljon väsyneempi kuin mitä olen ollut. Vaikka onhan tässä tietysti muutosta kun on tottunut nukkumaan pitkiä unia, ja nyt jo 4 h putkeen on luksusta. Mies on hoitanut syöttöjä myös, niin oon saanu välillä nukkua vähä pidempään. Koska on tullut laitettua etusijalle lapset ja omia unia ottanu mahdollisuuksien mukaan, niin kotitöihin ei ole jaksanu keskittyä samalla tapaa ku ennen. Vähän harmittaa kun on sotkua (ja joululiina vieläkin pöydässä..) mutta onhan tää tietysti ymmärrettävää tässä elämänvaiheessa.

Ollaan käyty koko perheen voimin paristi prismassa ja kerran kaupungilla. Sen lisäks pariin kertaan neuvolassa ja miehen vanhempien luona. Hommattiin ne tuplarattaatkin ja vierekkäin istuttavat on nyt sitten.

Imetysasiat meinas yhdessä vaiheessa harmittaa kun tarjonta ei tuntunu vastaavan kysyntää. Vaikka vauvan syntymästä oli jo aikaa, eli en meinaa nyt niitä ihan ekoja päiviä. Nyt asia on onneks korjaantunu ja oon hoitanu syötöt pääsääntöisesti omilla tisseillä :)

Ihania kyllä olleet viime viikot <3

--

Tää postaus on pitäny tehdä jo monta päivää mut tässä on ollu tätä muuta tärkeämpää. Nyt sain kuitenkin viimein kirjotettua. Pienempi neiti on imetetty ja nukkuu, ja isompi vasta heräs. Eli tuli sopiva hetki päivitellä :)

Vuosi 2014 - mieleenpainunutta

1. Lapsen syntymä 
Tuorein tapahtuma. Päällimmäisenä mielessä. Ihana pieni ihminen <3 Ihana perhe. Olen kiitollinen <3

2. Valmistuminen
Valmistuin keväällä koulusta jonka aloitin 2010 syksyllä, alkuunsa koulun käynnissä oli mutkia matkassa joten oli hienoa saada viimein ammatti itselleen!

3. Hoitovapaa
Olen hoitanut taaperoa kotona ja tää on ollu kyllä elämän parasta aikaa. Ihanaa olla "lomalla", vaikka kotona olo onkin toisaalta täyttä työtä. 

4. Lapin matka
Tehtiin häämatka hieman myöhässä (naimisiin menosta vajaa 2 vuotta aikaa tuolloin ja hääjuhlasta vajaa vuosi) Lappiin Kilpisjärvelle josta poikettiin myös Norjan puolelle. Oli mukava reissu vaikka olikin kylmä ilma. Vähän jäi ikävä sinne!

Tyttövauva saapui

Heh, edellisessä postauksessa kirjoitin että saa nähdä syntyykö vauva vielä tänä vuonna vai vasta ensi vuonna. No eihän tuosta postauksen kirjoittamisesta menny kuin reilu tunti, niin lapsivettä hulahti, kun olin jo mennyt petiin. Esikoisen kohdalla vesien menosta alkoi parin tunnin sisään säännölliset supistukset jotka ei ollu kivuliaita vaan lieviä menkkakipumaisia tuntemuksia. Sairaalaankin mentiin vaikkei ollut tukalaa ollakaan vielä (no käyrillä vähän) ja siellä nippa nappa 4 cm auki. Tilanteita on kuitenkin monenlaisia. Tällä kertaa ei alkanu säännölliset supistukset vesien menosta, vaan muutaman tunnin kuluessa alkoi tulla epäsäännöllisiä kipeitä supistuksia. Jotka kaikenlisäks tuntui erilaisilta kuin esikoisen aikana. Nyt oli menkkakipujen sijaan ennemminkin sellasta "puristavaa" tunnetta. Olin herännyt joulupäivän aamuna klo 10 ja vedet meni tapanin päivän aamuna klo 3.30. En ollut ehtinyt nukkua, meillä kun ollaan oltu iltavirkkuja ja äiti oli tullu käymään ja laittelin hälle petiä, kävin suihkussa ym. Yritin nukkua ja saatoinkin jossain vaiheessa jossain unen ja valveen rajamailla käydä, mutta havahduin aina kipuihin. Oli hankalaa olla. Jossain vaiheessa mietin jo että pitääkö jo mennä sairaalaan. Koska esikoisen aikaan ei ollut edes kivuliasta ja silti synnytys oli jo käynnissä. Ja tällä kertaa oli kivuliasta. No sairaalaan lähdettin sitte puol kahden aikaan iltapäivällä ja kotona ehdin ennen sitä keitellä neidille aamupuuron, pestä pyykkiä, katsoa telkkaria ja sietää supistuksia. 12 tunnin päästä vesien menosta olis pitäny lähteä näytille joka tapauksessa.

Sairaalalle kun päästiin niin käyrille, selvis että 3-4 cm auki. Päästiin sitte synnytyssaliin ja kätilö ehdotti että meen suihkuun seisomaan niin jos ne supistukset siitä sitte tihenis. Lämmin suihku teki kyllä hyvää, kun tuntui että se ei enää auta niin sain oxanestin ja myöhemmin epiduraalin. Epiduraali oli taivas. Käyrillä kahden aikaan tilanne oli tosiaan 3-4 cm, ja samoin puol neljän aikaan synnytyssalissa. Puol kuuden aikaan olin 5 cm auki ja ajattelin että tässä saattaa mennä vaikka kuinka kauan. Noilla tienoilla lapsivettä tuli reilusti lisää. Yllätys oli positiivinen kun puol kasilta oli täysin auki ja sanottiin että voin ponnistaa jos siltä tuntuu. Ponnistusvaihetta olin pelännyt ja sain sen pudendaalin minkä olin toivonutkin. Lapsi syntyi klo 20:52 mitoin 3746 g ja 51 cm, tunnin kestäneen ponnistusvaiheen jälkeen. Ponnistusvaihe oli tällä kertaa helpompi ja koko synnytys parempi kokemus ylipäätään, vaikka avautumisvaihe olikin nyt hankalampi. Mutta ei se haittaa, koska pelkäämäni kauhea kipu ponnistusvaiheen lopulla ei onneksi käynyt toteen.

Arki on lähtenyt kotona hyvin käyntiin ja esikoinen on ottanut pikkusiskon loistavasti vastaan.

Joululahjoja itselleni

Ostin jokin aikaa sitten saamallani joululahjarahalla itselleni muutaman jutun. Marimekosta löysin punaisen unikko-peltipurkin, joka käy hyvin keittiöön kun marimekkoa on jo ennestäänkin :) Saman kuosin mukikin kävi mielessä, mutta totesin että tällaselle purkille saattas olla enemmän käyttöä, meillä kun aika paljo mukeja jo onkin. En edes tienny että näitä peltipurkkeja vielä uutena saa, en ollut nähnyt missään, tosin en ollu käyny tuolla myymälässäkään ihan lähiaikoina. Joskus oon kirppiksellä nähny tai huuto.netissä, mutta naarmut tai postikulut on vieny osteluintoa. Tosin puna-valkoisena tää olis ollu vielä sopivampi ku puna-hopeisena, mut tuol liikkees ei sen väristä näkyny, mut kiva tääkin.

Ostin myös viininpunaiset sukkahousut seppälästä. Sisältää puuvillaa ja villaakin, eli voi pitää myös pienillä pakkasilla, jos ei ulkona juurikaan tarvitse olla. Ajattelin että näillä saan kivasti vaihtelua kun aika paljon tulee mustaa käytettyä.

Lisäksi ostin lidlistä monitoimimuotoilijan edulliseen hintaan, alle parilla kympillä. Tässä on monenlaista eri vaihtoehtoa mutta oon kokeillu vasta yhdenlaisia kiharoita tehdä. Mullahan on luonnonkiharatkin, mutta tietysti näillä saa vähän erilaista aikaan.

Aattona kun herättiin ja neiti oli syöny ja olin vähän laittautunu, niin lähdettiin miehen vanhempien luo. Siellä syötiin puuroa, käytiin joulusaunassa ja illalla sitte jouluruokia. Vein lahjaksi suklaa-kauralastuja. Myös miehen sisko oli miehensä kanssa käymässä ja miehen isovanhemmat. Illalla alkoi väsyttää tosi aikaisin, vaikka olin aamulla nukkunu about yhteentoista. Mentiin sitte ajoissa nukkumaan. Joulupäivänä miehellä olikin töitä, joten vietin päivää appivanhempien ja neidin kanssa. Illalla tultiin kotiin.

Neiti sai lahjaksi leikkipianon, lajitteluämpärin, kirjan, neuletakin, mekon, paitoja, sukat.. Kivoja lahjoja! :)

Hyvää joulua kaikille, vähän myöhässä :)

Viikkoja on nyt tapaninpäivänä 39+6, eli huomenna laskettu aika. Jännää nähdä syntyykö vauva vielä tänä vuonna vai ens vuonna.

Vähemmän kiirettä pitävä masukas ja muita kuulumisia

Pienen hiljaiselon jälkeen hei taas. Eli yhdessä koossa ollaan kuten otsikostakin ilmi käy. Esikoinen syntyi 37+6 ja nyt on viikkoja 39+1. Olin ajatellut että vauva olis saattanu syntyä taas pari viikkoa etukäteen. Mutta tässä sitä ollaan ja ilmeisesti joulunakin yhdessä koossa, vaikka ajatus joulusta uudella perhekokoonpanolla niin kiva oliskin. Ei sillä että syntymän ajankohta mikään tärkein olis, pääasia että vauva syntyis elävänä ja saadaan meille uus pieni perheenjäsen <3

Ohjelmaa on ollu aika reilun puoleisesti välillä. Marraskuun lopulla mun paras kaveri oli meillä, katsottiin leffaa, herkuteltiin ja käytiin kaupoilla. Kävin myös viimein uskovien kasteella ja liityin seurakuntaan. Myöhemmin tolla viikolla meillä kävi kylässä kaveri poikansa kanssa ja anoppi. Joulukuun ekalla viikolla oli maanantaina useampikin vieras, aamusella kävi meidän kaveri kylässä ja iltapäivällä tuli kaveriperhe jossa on meidän neitiä päivää nuoremmat kaksospojat. Mies teki ruuaks kana-pekoni-nuudelikeittoa, oli tulista mutta hyvää. Seuraavana päivänä tuosta kävin kestovärjäyttämässä kulmat pitkästä aikaa ja kaupassa itsekseni. Illalla vietiin neiti yökylään isovanhemmille ja herkuteltiin kotona miehen kanssa. Tuli myös tutustuttua hyvään alkoholittomaan kuohariin :) Bella ella zero. Keskiviikkona kävin jouluostoksilla kaverin kanssa keskustassa. Torstaina mulla oli neuvola ja perjantaina aamulla hammaslääkäri. Perjantaina illalla oli pikkujoulut ja sieltä lähtiessä haettiin äitini ja tätini asemalta kun tulivat viikonlopuksi kylään. Lauantaina katsottiin linnanjuhlia, juotiin glögiä, syötiin luumukanelikakkua ja kanasalaattia. Sunnuntaina vein heidät asemalle ja käytiin vähän kaupungillakin siinä. Sen viikon jälkeisenä maanantaina mulla oli taas hammaslääkäri, oon tosi huojentunu että selvisin noista hammaslääkärikäynneistä kun niitä jännitin. Mutta löysin hyvän hammaslääkärin, joka otti mun pelon huomioon. Ihan loistavaa :) Myös viime viikonloppuna oli pikkujoulut, alunperin en tietenkään ollu varma että pääsenkö sinne vai ehtiikö vauva syntyä ennen sitä.

Siinä nyt nää tein-sitä-tätä-ja-tota aiheet :D

Tän raskauden aikana on ollu mun mielestä enemmän vihlomisia alapäässä ja navassa kuin mitä aiemmassa odotuksessa. Ne osaa olla välillä aika ikäviä. Myös muunlaisia kipuja on ollu. Närästys on vähentynyt ja neuvolassa terkka sanoi mahan olevan alhaalla, eli siinäpä tuo syy. Synnytystä oon pelänny yllättävän vähän ottaen huomioon miten kauhea se ponnistusvaiheen loppu viime kerralla oli.

Tässä jokunen kuva viime ajoilta. Ylimmässä näkyy mekko jonka tein meidän neidille tällä viikolla, oon aika ylpeä itsestäni kun onnistui hyvin ottaen huomioon että en oo ennen hälle yläosia tehnyt :) Alemmassa kuvassa näkyy nyt se mun tänä vuonna lyhentämä äitiystakki, kolmannessa kuvassa väkertämäni joulukortit, (ihanaa tuo askartelu :)), ja alimmassa kuvassa massu 39+0.

Mutta joo, mäpä alan mennä tästä hammaspesun kautta nukkumaan :)

ylimpänä oikealla olevassa myös käpykuva (samanlainen kuin alemmassa kortissa), tullu joku pieni häikkä tähän kuvaan.