lauantai 19. huhtikuuta 2014

Hymyään arvostaa vasta kun sen menettää

Mun on pitänyt tehdä jo kauan tällanen postaus mutta se on aina jääny. Hammaskatastrofista kerroin tässä postauksessa. Eli lyhyesti; multa irtos elokuun lopulla toinen etuhammas lähes kokonaan. Vaikken oo pinnallinen ihminen, niin hampaan puuttuminen kyllä harmitti, ja onhan se aika näkyvä juttu kuitenkin. Sillon mietin, että hommatakko kuitusilta vai implantti. Implanttia ne suositteli koska se on pidempiaikainen, mutta sen saaminen olis ollu oma oma prosessinsa, sen laittaminen pelotti mua, ja sitä odotellessa olis pitäny pitää jotai väliaikasta proteesia tms, minkä kanssa puhuminen olis ollu alkuunsa hankalaa :D Kuitusillan sai nopeasti, sen laittaminen ei sattunu ja se oli edullisempi, joten päädyin siihen. Hyvin on pysyny paikallaan, ja oon ollu yllättyny kuinka aidolta se tuntuu. Kuitusilta-hammas on vähän harmaampi ku toinen ja hiukan eri muotoinen, mutta ei sitä silti arvaa että se on tekastu, jos asiaa ei tiedä :)

Kyllähän se välillä epäoikeudenmukaiselta tuntuu että puuttuu oma etuhammas tän ikäisenä, mutta vois sitä aina asiat huonomminki olla. Hyvin oon tottunu olemaan kuitusillan kanssa, tietenkään en mihinkään kovaan porkkanaan voi hampaita iskeä, mut enpähän mä muutenkaan raakaa porkkanaa lähes koskaan syö :) Ja on siinä hampaan puuttumisessa toki ollut itsellänikin syytä, ku en hammasta sitte hoidattanu ajoissa pelkojeni takia. Tosin ei se oireillukkaan, ei edes ennen irtoamista joten en mä arvannu että se olis irtoamassa. Onneks mulla on kuitenki nyt ollu jo pidemmän aikaa hammas, ja oon saanu taas hymyillä vapaasti :D


 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti