maanantai 11. toukokuuta 2015

Rankkaa vai?


Käydessäni vanhempieni luona mun isän veli alkoi ensimmäisenä kysellä että koenko mä nyt rasitteena kun mulla on kaks lasta. Rasitteena? En kai mä nyt hyvänen aika olis halunnukkaan lapsia jos ajattelisin et ne olis rasite. Vastasin että onhan näissä työtä mutta se kuuluu asiaan. Jokin aikaa sitten junassa vanhempi herra päivitteli että kyllä teillä nuorilla äideillä on työtä.

Ja onhan sitä, taaperon perässä juoksemista, vauvan kanniskelua toisinaa käden kipeytymiseen asti, ja iso liuta kotitöitä. Just kun olen pääsemässä vessan lattialla olevasta pyykkivuoresta niin jostain ilmestyy kummasti pyykkiä lisää. Tiskiäkin tulee aina lisää. Ja muruja lattialle. Kotityöt ei tule varsinaisesti ikinä valmiiksi.

Mä näen että arjen jaksavuuteen vaikuttaa monet asiat, oma luonne (miten sietää sotkua, meneekö hermot vai ei, miten viihtyy kotona), miehen osallistuminen kotitöihin ja lastenhoitoon, tukijoukot, onko itsellä mahdollisuus vaikka mielekkääseen harrastukseen tai päiväuniin sillon tällön.

Mä en itse ajattele että tää olis mitenkään kovin raskasta, mutta kuten sanoin niin työtä piisaa ja joskus otan mielelläni omaa aikaa/otetaan parisuhdeaikaa tai lähden vaikka reissuun lasten kanssa niin ei tarvii miettiä pyykkivuoria ja tiskivuoria. Se tukee mun jaksamistani. Kuten myös se että siedän aika hyvin sekasotkua ja sen tästä kämpästä huomaakin.. Pystyn ottamaan rennommin kun paikkojen ei tarvitse kiiltää eikä mulle mene liikaa aikaa puunaushommiin :) Kun lapset on nukkumassa mä en yleensä pyhitä aikaa kotitöille, ainakaan paljoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti