Pieni rakas täytti viime viikonloppuna puoli vuotta, sen kunniaksi oli pienet kahvittelut. Täällä oli miehen vanhemmat ja miehen sisko. Tarjolla oli täytekakkua ja suklaakaurakeksejä. Nam!
Puoli vuotta on mennyt hienosti.
Vauva nukkuu ihan uskomattoman hyvin, ainakin jos vertaan tuttujen vauvoihin. En tiedä onko tuo meidän vauva joku poikkeus vai onko hyviä nukkujia jossain muuallakin? Unet ovat nykyään yhtä pitkiä kuin aikuisella ja ovat olleet jo pidemmän aikaa. Toki pienempänä vauva heräili useammin. Muistan kuinka sairaalassa jännitin että saanko neidin nukkumaan omassa pedissä, kun sairaalassa ei oikein sujunut, mutta kotona onnistui onneksi heti. Olen pelännyt kieriväni vauvan päälle joten en ole uskaltanut viereen ottaa. Kuulin myös jokin aikaa sitten, että näin oli yhdessä perheessä tapahtunut (päihteillä ei kuulemma ollut osuutta), ja sen jälkeen olen ollut entistä varmempi siitä että vauva pysyy omassa sängyssä.
Vauva syö nykyään maidon lisäksi kiinteitä, alettiin antamaan niitä kesäkuun lopulla. Kiinteät on maistuneet hyvin, myös se muksun banaanipuuro joka oli mun mielestä ällömakeaa :D Mutta pääasia että neidille maistuu. Imetys loppui nyt tässä kuussa, harmittaahan se vähän mutta ei maailma tähän lopu.
Vauva on kovin liikkuvainen, on opetellut jotenkuten konttaamaan ja pääsee eteenpäin itseään vetämälläkin. Viime päivinä on tuntunut oivaltaneen sen, että jos tavaran ottaa käteen niin sen voi myös siitä pudottaa :D Jos vauvan haluaa laittaa johonkin turvalliseen paikkaan hetkeksi, ainoat vaihtoehdot alkaa olla sitteri jossa vyöt kiinni (tosin meinannu karata siitäkin) tai pinnasänky.
Vauva tykkää laittaa kaiken suuhunsa ja liikuskella ympäriinsä. Lelut ja leikkimatto on mieluisia ja kiinnostavia. Kun neiti oli pieni niin oli kiva maata hoitoalustalla ja katsella ympärilleen, nykyään hoitoalustalla ei pysytä enää paikallaan vaan oltais heti menossa. Vauva on kovin hymyileväinen ja nauraa välillä esim kutittaessa tai hauskaa ääntä tehdessä.
Mitenkäs äiti sitten? Kunnon yöunilla luonnollisesti jaksaa hyvin, ja sillon kun neito nukkui lyhyempiä pätkiä niin isä teki yösyöttöjä myös. Usein vaan herkästi tulee jäätyä valveille vielä vauvan mentyä nukkumaan, koska se on ainut hetki tehdä omia juttuja, jos jotain haluaa tehdä rauhassa. Vaikka päivitellä blogia ;) Meillä on miehen kanssa vauvaa hoidettu alusta asti yhdessä. Parisuhdekin jaksaa hyvin eikä riidat ole lisääntyneet, me ollaan muutenkin tosi sopuisa pariskunta eikä riidellä lähes koskaan.
Synnytyksen jälkeen ajattelin että en kyllä enää ikinä alakautta synnytä. Ne joille asian sanoin kommentoivat tyyliin "kyllä sä sen unohdat/niin mun veljenkin vaimo sanoi mutta..". Tulee lähinnä vähätelty olo. Nykyään kuitenkin ajattelen että en mä halua että mun vatsa leikataan auki, josko kuitenkin luonnollista tietä, ja sektion jälkeenhän ei saa mitään painavia nostaakkaan, ja pelkästään vauvan kaukalo painaa niin että huhhuh. Eli taidan sittenkin joutua myöntämään että tosiaan unohdin sen, ainakin jotenkuten. Vaikka sairaalassa ajattelin etten edes halua unohtaa, sen verran kauhealta se sillon tuntui. Elättelen myös toiveita siitä että seuraava synnytys olis helpompi ja helpommin siedettävä. Onneksi sitä ei tarvitse nyt miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti